IFC-mallin tuonti Strusoft FEM-Designiin

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin IFC-mallin tuontiprosessia Tekla Structuresta rakenneanalyysin ja -suunnittelun ohjelmistopakettiin Strusoft FEM-Designiin. Päätavoitteena oli luoda IFC-mallin siirtoprosessi ja arvioida sen tarkkuutta ja luotettavuutta sekä tunnistaa siirron aikana mahdollisesti syntyviä haasteita. Luodun siirtoprosessin tarkoituksena on toimia pohjana tuleville projekteille, joissa tarvitaan Teklan ja FEM-Designin välistä tiedonsiirtoa.

Tutkimuksessa käytettiin yhtä rakennemallia, josta tehtiin Teklassa IFC-malli, joka tuotiin FEM-Designiin laskentaa varten. Laskentaohjelmassa malli muokattiin FEM-laskelmiin sopivaksi ja sille suoritettiin laskenta asetetuilla kuormilla. Lopuksi sen tuloksien luotettavuutta arvioitiin vertaamalla käsin laskettuihin arvoihin. Selvityksen avulla tunnistettiin siirron aikana mahdollisesti syntyviä haasteita, kuten kuinka tarkasti rakenteiden rajapinnat kohtaavat mallissa, miten ohjelma tunnistaa rakenneosat ja voiko laskentaan ylipäätään luottaa muokkauksien jälkeen.

Tutkimuksessa todettiin, että IFC-mallin siirtoprosessi Tekla Structuren ja Strusoft FEM-Designin välillä on yleisesti ottaen tarkka. Tutkimuksessa tunnistettiin kuitenkin myös haasteita, joita saattaa syntyä siirron aikana. Yksi suurimmista haasteista oli rakenteiden rajapinnat, jotka eivät suurilta osin olleet yhteydessä toisiinsa laskentamallissa. Tämä voi aiheuttaa virheitä FEM-laskelmissa, mikä voi vaikuttaa laskentatulosten tarkkuuteen ja luotettavuuteen. Tämän ongelman ratkaisemiseksi Strusoft FEM-Design on kehittänyt uusia työkaluja, joiden avulla mallin saa muokattua niin, että kaikki rakenteet ovat yhteydessä toisiinsa. Tämä on edellytys mallin käyttämiselle FEM-laskelmissa ja keskeinen tekijä laskentatulosten luotettavuuden ja tarkkuuden varmistamisessa. Mallille suoritettu laskenta osoitti myös, että vaikka mallia on muokattu laskentaohjelmassa, sen tulokset olivat lähellä käsin laskettuja arvoja, joten tuloksia pidettiin luotettavina. Lisäksi kehitystyön ansiosta säästetään aikaa, kun jo Teklassa mallinnettua rakennemallia voidaan nyt hyödyntää laskennassa entistä paremmin sekä samalla madaltaa kynnystä laskentaohjelman käyttöön. Tutkimuksen perusteella entistä enemmän tulisi keskittyä uusien työkalujen ja tekniikoiden kehittämiseen rakenteiden rajapintojen tarkkuuden parantamiseksi ja rakenneosien tunnistamisen parantamiseksi mallissa. Tämä voi auttaa varmistamaan analyysitulosten luotettavuuden ja tarkkuuden sekä viime kädessä parantaa rakennuksen suunnittelun turvallisuutta.