Ketterän projektijohtamisen soveltaminen geneeriseen lääkekehitykseen : uhka vai mahdollisuus?
Koskinen, Miia (2023)
Koskinen, Miia
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023052915199
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023052915199
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä selvitetään, miten geneerisessä lääkekehityksessä kannattaisi hyödyntää ketteriä projektijohtamismenetelmiä. Työn toimeksiantaja on lääkealan yritys, jonka tavoitteena on lanseerata uusia lääkkeitä nopeasti markkinoille. Työssä arvioidaan, voidaanko ketterien menetelmien käyttöönotolla nopeuttaa lääkekehitysprojekteja ja mitä hyötyjä siitä saadaan.
Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen ja tiedonhankintamenetelmänä käytettiin puolistrukturoituja haastatteluja. Haastattelujen tavoitteena oli luoda kokonaiskuva geneerisen lääkekehitysprosessin nykytilasta ja kehityskohteista. Haastatteluihin ja tutkimuskirjallisuuteen pohjautuen pohdittiin perinteisen, ketterän ja hybridiprojektijohtamisen soveltuvuutta geneeriseen lääkekehitykseen.
Valmista projektijohtamismallia, joka kannattaisi ottaa käyttöön geneerisen lääkekehityksen ei ole olemassa. Jokainen projekti on jo määritelmänsä mukaan uniikki ja vaatii esimerkiksi riskitason takia erilaista projektijohtamista. Geneerisessä lääkekehityksessä kannattaisi kokeilla hybridiprojektijohtamista, joka toisi tehokkuutta kehitysprojekteihin ja ainakin teoriassa nopeuttaisi niitä.
Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen ja tiedonhankintamenetelmänä käytettiin puolistrukturoituja haastatteluja. Haastattelujen tavoitteena oli luoda kokonaiskuva geneerisen lääkekehitysprosessin nykytilasta ja kehityskohteista. Haastatteluihin ja tutkimuskirjallisuuteen pohjautuen pohdittiin perinteisen, ketterän ja hybridiprojektijohtamisen soveltuvuutta geneeriseen lääkekehitykseen.
Valmista projektijohtamismallia, joka kannattaisi ottaa käyttöön geneerisen lääkekehityksen ei ole olemassa. Jokainen projekti on jo määritelmänsä mukaan uniikki ja vaatii esimerkiksi riskitason takia erilaista projektijohtamista. Geneerisessä lääkekehityksessä kannattaisi kokeilla hybridiprojektijohtamista, joka toisi tehokkuutta kehitysprojekteihin ja ainakin teoriassa nopeuttaisi niitä.