Työhyvinvointikartoitus esimiehille : Case KONE Hissit Oy
Nurminen, Petra (2014)
Lataukset:
Nurminen, Petra
Laurea-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014053111205
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014053111205
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee työhyvinvointia ja sen johtamista. Opinnäytetyöprosessin lähtökohta oli kohdeyritys KONE Hissit Oy:ssä havaittu tarve saada lisää tietoa työhyvinvoinnin tilasta ja työhyvinvointitoimien vaikuttavuudesta tuotanto- ja kunnossapidon työntekijöiden parissa. Työn tarkoituksena oli kartoittaa tuotanto- ja kunnossapitotoiminnon esimiesten kokemuksia ja näkemyksiä työhyvinvoinnista ja sen johtamisesta työpaikallaan. Lisäksi haluttiin selvittää, millaista tukea esimiehet kokevat saavansa työhyvinvoinnin johtamiseen ja millaisin toimenpitein esimiehet kehittäisivät työpaikkansa työhyvinvointia.
Työhyvinvointikartoitus toteutettiin laadullisella tutkimusotteella; maaliskuussa 2014 haastateltiin viittä esimiestä, joista kaksi työskenteli tuotanto- ja kolme kunnossapitotoiminnossa. Neljä haastattelua toteutettiin puhelimitse ja yksi kasvokkain. Haastattelut äänitettiin, litteroitiin ja analysoitiin sisällönanalyysin keinoin tutkimuskysymyksittäin.
Kartoituksen perustana on toiminut opinnäytteen tietoperusta, joka koostuu työhyvinvoinnin ja työkyvyn käsitteiden määritelmistä sekä työhyvinvoinnin johtamisen ja sen prosessien ja toimijoiden esittelystä. Lisäksi käsitellään työhyvinvoinnin merkitystä organisaatiolle ja sen menestykselle sekä esitellään työhyvinvoinnin mittaamista ja työhyvinvoinnin puutteista koituvia vaikutuksia.
Tutkimuksen keskeisinä tuloksina voidaan esittää, että esimiehet näkivät työhyvinvoinnin merkityksen suurena sekä työntekijöiden että työnantajan näkökulmasta ja kuvasivat sen koostuvan töihin menon myönteisyydestä, työyhteisön ja työilmapiirin toimivuudesta, työn sisällöstä, työtaakan sopivuudesta ja työpaikan vakaudesta. Esimiehet tukivat alaistensa työhyvinvointia mm. kuuntelemalla alaisia, huomioimalla alaisten yksilöllisyyden, elämällä mukana tiimin arkityössä ja tukemalla arkiongelmissa, näyttämällä esimerkkiä, osoittamalla alaisille luottamusta ja viestimällä tiimille tarvittavaa tietoa. Esimiehet arvioivat alaistensa työhyvinvoinnin tason keskimäärin vähintään kohtuulliseksi mutta arvioivat sen vaihtelevan selkeästi henkilöiden välillä. He näkivät alaisten työhyvinvointia alentavan mm. äkillisten muutosten, huhupuheiden kiertämisen ja maantieteellisen eriarvoisuuden. Esimiesten omasta työhyvinvoinnista voimavaroja veivät mm. työn kiireisyys, esimiestyölle jäävä liian vähäinen aika ja vähäisiksi koetut vaikutusmahdollisuudet. Esimiehet hallitsivat työhyvinvointiaan ennen kaikkea suhteuttamalla omat voimavarat työn vaatimuksiin ja joustamalla tarvittaessa. Omaa toimintaa pidettiin merkittävimpänä työhyvinvoinnin johtamisessa eikä organisaation tarjoamaa tukea työhyvinvointityön johtamiselle nähty erityisen merkittävänä.
Esimieshaastatteluihin ja työn tietotaustaan perustuen työssä esitetään johtopäätöksiä ja kehittämisehdotuksia. Kehittämisehdotukset koskevat päätöksentekoprosesseja ja vaikuttamismahdollisuuksia, sisäistä viestintää, esimiestyön tukemista, osaamisen kehittämistä sekä yksittäisiä muita aiheita.
Työhyvinvointikartoitus toteutettiin laadullisella tutkimusotteella; maaliskuussa 2014 haastateltiin viittä esimiestä, joista kaksi työskenteli tuotanto- ja kolme kunnossapitotoiminnossa. Neljä haastattelua toteutettiin puhelimitse ja yksi kasvokkain. Haastattelut äänitettiin, litteroitiin ja analysoitiin sisällönanalyysin keinoin tutkimuskysymyksittäin.
Kartoituksen perustana on toiminut opinnäytteen tietoperusta, joka koostuu työhyvinvoinnin ja työkyvyn käsitteiden määritelmistä sekä työhyvinvoinnin johtamisen ja sen prosessien ja toimijoiden esittelystä. Lisäksi käsitellään työhyvinvoinnin merkitystä organisaatiolle ja sen menestykselle sekä esitellään työhyvinvoinnin mittaamista ja työhyvinvoinnin puutteista koituvia vaikutuksia.
Tutkimuksen keskeisinä tuloksina voidaan esittää, että esimiehet näkivät työhyvinvoinnin merkityksen suurena sekä työntekijöiden että työnantajan näkökulmasta ja kuvasivat sen koostuvan töihin menon myönteisyydestä, työyhteisön ja työilmapiirin toimivuudesta, työn sisällöstä, työtaakan sopivuudesta ja työpaikan vakaudesta. Esimiehet tukivat alaistensa työhyvinvointia mm. kuuntelemalla alaisia, huomioimalla alaisten yksilöllisyyden, elämällä mukana tiimin arkityössä ja tukemalla arkiongelmissa, näyttämällä esimerkkiä, osoittamalla alaisille luottamusta ja viestimällä tiimille tarvittavaa tietoa. Esimiehet arvioivat alaistensa työhyvinvoinnin tason keskimäärin vähintään kohtuulliseksi mutta arvioivat sen vaihtelevan selkeästi henkilöiden välillä. He näkivät alaisten työhyvinvointia alentavan mm. äkillisten muutosten, huhupuheiden kiertämisen ja maantieteellisen eriarvoisuuden. Esimiesten omasta työhyvinvoinnista voimavaroja veivät mm. työn kiireisyys, esimiestyölle jäävä liian vähäinen aika ja vähäisiksi koetut vaikutusmahdollisuudet. Esimiehet hallitsivat työhyvinvointiaan ennen kaikkea suhteuttamalla omat voimavarat työn vaatimuksiin ja joustamalla tarvittaessa. Omaa toimintaa pidettiin merkittävimpänä työhyvinvoinnin johtamisessa eikä organisaation tarjoamaa tukea työhyvinvointityön johtamiselle nähty erityisen merkittävänä.
Esimieshaastatteluihin ja työn tietotaustaan perustuen työssä esitetään johtopäätöksiä ja kehittämisehdotuksia. Kehittämisehdotukset koskevat päätöksentekoprosesseja ja vaikuttamismahdollisuuksia, sisäistä viestintää, esimiestyön tukemista, osaamisen kehittämistä sekä yksittäisiä muita aiheita.