Aistirikkaan koreografian luominen: katsojan kokemukseen vaikuttaminen tanssiteoksessa

Abstract

Tässä opinnäytetyössäni tutkin koreografian tekemistä ja valmistin teoksen, jossa esiinnyin itse tanssijana. Teoksessa oli tarkoitus, että esitys olisi katsojalle kokemuksena sekä multimodaalinen että aistirikas. Ihmisellä on viisi perusaistia: näkö-, tunto-, maku-, kuulo- ja hajuaisti. Näköaistin kautta on mahdollista saada kehoon muistikokemus, joka muistuttaa aiemmin koetusta ja tuntuu jopa kosketukselta. Tällöin on kyse haptisesta visuaalisuudesta.

Tutkin kirjallisuutta aisteista, multimodaalisuudesta ja multisensorisuudesta sekä haptisesta visuaalisuudesta, jossa vaikutetaan aiempaan tuntoaistikokemukseen. Haastattelin tanssialan ammattilaisia aiheeseen liittyen, miten he kokoavat koreografiaa ja millä tavoin miettivät katsojan kokemusta. Haastatteluissa selvisi, että teeman pitää olla tärkeä koreografille itselleen. Kun aihe koskettaa itseään, koskettaa se myös katsojaa. Oman koreografian teemaksi valitsin yksinäisyyden, sillä aihe koskettaa varmasti kaikkia.

Haastatteluiden ja kirjallisuuden kautta päädyin valmistamaan koreografian runotekstiin ja pianomusiikkiin tanssittuna. Lavalla oli lisäkseni kolme tanssijaa sekä pianisti. Syksyaiheinen runoteksti alleviivasi sooloani yksinäisyydestä ja pianomusiikin tahtiin tanssittu yhteiskoreografia kärjisti kohtaamiset muiden ihmisten kanssa ja yksin jäämisen. Esityksen jälkeen katsojat kertoivat vahvasta tunnekokemuksestaan, kylmistä väreistä ja herkistymisestään. Teoksen tunnelataus ja aihe toteutuksineen oli koskettava, että tunne välittyi katsomoon saakka. Koreografi voi siis vaikuttaa suuresti omilla sisällöllisillä ratkaisuillaan katsojan kokonaisvaltaiseen kokemukseen. Lisäksi näkö-, kuulo- ja tuntoaistia vahvistamalla saadaan aikaan katsojalle mieleenpainuvampi kokemus.

Katsojien kokemukset ja palautteet koreografiasta olivat niin vakuuttavat, että koin teemalliset ja liikkeelliset valintani onnistuneiksi. Teosta olisi voinut jalostaa ja lisätä materiaalia pidemmäksikin esitykseksi. Lisäksi yksinäisyyden käsittelyä olisi voinut jatkaa vielä muidenkin kappaleiden kautta. Multimodaalisuutta olisi voinut lisätä taustalle esimerkiksi heijastettavan videon kautta, joka olisi voitu esittää ennen tanssiosuuden alkua. Toki multimodaalisuutta oli työssä jo nytkin puheen, musiikin, liikkeen ja rekvisiitan myötä.