Dialogilla kohti ikäkyvykästä Suomea

Abstract

Opinnäytetyö on ikämoninaisuuden- ja työurajohtamisen käytäntöjen kehittämiseen keskittyvä laadullinen tutkimus, joka on toteutettu tapaustutkimuksena. Tutkimuksen kohteena ovat esihenkilöiden ja työuransa loppuvaiheessa olevien työntekijöiden ajatukset ja kokemukset johtamisesta eläkeiän kynnyksellä ja kuinka esihenkilö voisi tukea työntekijää kohti ikäkyvykästä tulevaisuutta. Työn tarkoituksena on tarjota esihenkilölle näkökulmia eläkeikää lähestyvän työntekijän johtamiseen. Merkityksellistä ei ole se, päättääkö työntekijä jatkaa työntekoa alimman eläkeiän jälkeen vai aikooko hän jäädä eläkkeelle.

Opinnäytetyön tavoitteena on ollut herättää keskustelua ja tarjota näkökulmia, millä keinoin esihenkilö voi tukea eläkeikää lähestyvää työntekijää suuntaamaan kohti tätä uutta elämänvaihetta ja miksi se on kannattavaa kaikille osapuolille (organisaatio, työntekijä, yhteiskunta). Eläköityminen on yksi elämän merkittävimmistä muutosvaihteista, joten tämä nivelvaihe voi osoittautua merkittäväksi osatekijäksi, kun mietitään keinoja rakentaa kestävää tulevaisuutta alati kiihtyvissä määrin ikääntyvissä yhteiskunnissa.

Teoriaosuus muodostuu itsensä johtamisen, dialogisen ja valmentavan johtamisen ydintaidoista, sillä ne ovat merkityksellisiä muutoksen aikaansaamiselle. Eläkkeelle siirtyminen ja sen hallinta on yksi työurajohtamisen vaiheista ja työssä haluttiin tuoda myös esille eläkkeelle siirtymisen prosessinomaisuus ja siihen vaikuttavat tekijät erityisesti siitä näkökulmasta, mihin esihenkilö voi omalla toiminnallaan vaikuttaa. Opinnäytetyö kietoutuu osin myös vahvuusperusteiseen Arvostava haastattelu (Appreciative Inquiry) -kehittämismenetelmään, missä kehittäminen tapahtuu valmentavan ja dialogisen johtamisen sekä positiivisen psykologian kautta. Oleellista on myös ymmärtää ihmisen psykologisia perustarpeita ja kuinka niitä voidaan työelämässä tukea. Tutkimusaineistoa on kerätty työpajan ja teemahaastattelun avulla. Työpajaan osallistui 13 esihenkilöä ja neljä työntekijää henkilökohtaisiin teemahaastatteluihin.

Esihenkilöiden keinoissa tukea työntekijää korostui dialogisuus sekä osaamisen ja kyvykkyyden tunteen tukeminen eri menetelmin. Työntekijät kokivat suhteen esihenkilöönsä hyväksi ja että heidän osaamistaan arvostettiin. Työntekijät kokivat voivansa luottaa siihen, että esihenkilö tukee, jos tarvetta ilmenee. Esihenkilöt kaipasivat lisää työkaluja eläkeikää lähestyvän työntekijän johtamiseen. Kaivattiin lisää tietoa ja osaamista sekä organisaatiotason tukea.

Kehittämisehdotuksena on lisätä esihenkilöiden ymmärrystä oman roolinsa tuomista mahdollisuuksista ikäkyvykkään Suomen rakentumisessa. Hyödyntämällä Arvostavan haastattelun menetelmän oppeja esimerkiksi kehityskeskustelun yhteydessä, työntekijää voidaan tukea suuntaamaan ajatuksensa toivotunlaiseen tulevaisuuteen, jolloin siitä helpommin myös tulee totta.

Opinnäytetyön tarjoama tieto sekä kehittämisehdotukset ovat vapaasti kaikkien käytettävissä. Vaikka opinnäytetyön tieto on suunnattu esihenkilötyötä tekevälle henkilölle, sen oppeja voi hyödyntää kuka tahansa eläkeikää lähestyvän ihmisen kanssa tekemisissä oleva henkilö, kuten kollega tai läheinen. Ikäkyvykkään yhteiskunnan rakentaminen tapahtuu yhdessä ja jokainen voi tehdä oman osansa.