Aivovamma-asiakkaan kuntoutusohjaus yliopistollisessa keskussairaalassa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää yliopistollisen keskussairaalan aivovammapoliklinikan kuntoutusohjaajan työtä. Tavoitteena oli nostaa esiin keskeistä kuntoutusohjaajan ydinosaamista, sekä ydinosaamisen sijoittumista ICF‐ osa‐alueisiin. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, mitä tulevaisuuden haasteita tai muutoksia kuntoutusohjaajan työssä aivovammapoliklinikalla on. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus, jossa tiedonkeruun menetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tarkastelun apuna ja viitekehyksenä käytettiin Maailman Terveysjärjestön (WHO) Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälistä luokitusta (International Classification of Functions, ICF). Työ rajattiin kahteen yliopistolliseen keskussairaalaan, joissa toimii aivovammapoliklinikka. Tutkimusjoukon muodostivat neljä aivovammapoliklinikalla toimivaa henkilöä eri ammattiryhmistä, molemmista sairaaloista kaksi. Henkilöt valittiin sillä perusteella, että heillä oli kokemusta sekä aivovammapoliklinikan kuntoutusohjauksesta tai työskentelystä kuntoutusohjaajan kanssa että ICF‐toimintakykyluokituksen käytöstä. Kuntoutusohjaajan työ pitää sisällään asiakkaan ohjausta, neuvontaa ja tukemista sekä kuntoutusprosessin koordinointia ja prosessin etenemisen seurantaa. Aivovamman saaneiden kuntoutusohjauksesta keskeisenä nousee esiin substanssiosaaminen aivovammoista, suomalaisen kuntoutuksen palvelujärjestelmän tunteminen, kuntoutussuunnitelman laatiminen ja seuranta sekä moniammatillinen yhteistyö sairaalan sisällä ja ulkopuolisten tahojen kanssa. ICF tuo lisäarvoa yliopistollisessa sairaalassa aivovamma‐ asiakkaan arviointiin, palvelujärjestelmän käyttöön ja arviointiin, ympäristötekijöiden ja osallistumisen arviointiin sekä työn rakenteeseen ja kirjaamiseen. Aivovamma‐asiakkaiden kuntoutusohjauksen tulevaisuuden haasteita ovat oikea‐aikainen ja riittävä ohjaus ja neuvonta, kuntoutusohjaajan työn olennaisen sisällön kirjaaminen tiiviissä muodossa sekä kuntoutuksen realistinen ja riittävän pitkän tähtäimen suunnittelu, seuranta ja koordinointi. Kuntoutusohjauksen keskiössä kuntoutusohjaajan työssä on asiakas oireineen, huolineen ja tarpeineen sekä asiakkaan perhe ja läheiset. Kuntoutusohjaajalla tulee olla kannustava ote asiakkaan ohjauksessa. Kuntoutusohjaajan työ on laaja‐alaista. Hänellä on koordinointivastuu asiakkaan kuntoutusprosessissa ja palvelujärjestelmässä yli ammatti‐ ja organisaatiorajojen. Aivovamman oirekuvan näkyväksi tekeminen kuntoutuksen eri tahoille vaatii kuntoutusohjaajalta substanssiosaamista sekä ymmärrystä moniammatillisesta yhteistyöstä.

The purpose of this study was to investigate the work of a University Hospital outpatient brain injury rehabilitation counsellor. The aim was to highlight the core competencies of a rehabilitation counsellor, as well as the core competencies’ placement in the ICF‐sections. In addition, the aim was to examine the future challenges or changes in the work of a rehabilitation counsellor in a brain injury rehabilitation clinic. The thesis was a qualitative study in which theme interviews were used as the method of data collection. As a reference and a basis for the review was the World Health Organization’s (WHO) international classification of functional capacity, activity limitations and health (International Classification of Functions ICF). The work was limited to two University Central Hospitals having a brain injury clinic. The study sample consisted of four persons who worked in a brain injury clinic in various professions, two from both hospitals. The persons interviewed were selected on the basis of having experience of either brain injury rehabilitation counselling of outpatients or of working with a rehabilitation counsellor. In addition, they had experience of using the ICFclassification. The work of a rehabilitation counsellor consists of clients’ guidance, counselling and support, as well as coordination of the rehabilitation process and monitoring the progress of the process. A key issue in counselling patients with a brain injury is knowledge of brain injuries, the Finnish rehabilitation services, the making of a rehabilitation plan and its monitoring. In addition, knowledge is needed in multi‐professional co‐operation within the hospital and with external parties. ICF adds value to the University Hospital brain injury client assessment, service use and evaluation as well as to evaluating environmental factors and participation. ICF also adds value to the structure of the work and its recording. The challenges of the future in the rehabilitation counselling of brain injury clients are timely and adequate guidance and counselling as well as recording the essence of the counsellor´s work. Challenges are also in realistic and adequate long‐term planning, monitoring and coordination. In the focus of rehabilitation counselling is the clients with their symptoms, worries and needs, as well as their families and friends. A rehabilitation counsellor has to have a stimulating approach in guiding the client. Rehabilitation counsellors’ work is wide‐ranged. They are responsible for coordinating the clients’ rehabilitation process in the whole service system across professional and organizational boundaries. In bringing the symptoms of a brain injury visible to the different parties, a rehabilitation counsellor is required to have substance knowledge, as well as an understanding of multi‐professional co‐operation.