Helsingin kaupungin ja Tampereen kaupungin henkilöstön tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien vertailu
Tromp, Gerda (2023)
Tromp, Gerda
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023051110280
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023051110280
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä perehdyttiin Helsingin kaupungin ja Tampereen kaupungin henkilöstön tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmiin, vertailtiin niitä ja selvitettiin niistä löytyviä eroavaisuuksia. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien tarkoituksena on soveltaa lakien ja asetusten periaatteellista sisältöä käytäntöön työpaikoilla.
Tasa-arvoinen ja yhdenvertainen työelämä on ihmisoikeus. Yhdenvertaisen ja tasa-arvoisemman työympäristön edistäminen lisää hyvinvointia, ymmärrystä työntekijöiden välillä ja parantaa työnantajakuvaa.
Aineiston valinta tapahtui tammikuussa 2022. Tutkimusaineistoina käytettiin Helsingin kaupungin henkilöstön tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa 2022–2025, sekä Tampereen kaupungin henkilöstöpoliittinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa 2021–2022. Aineistot valikoituivat vertailtaviksi, koska ne olivat molemmat voimassa opinnäytetyön aloitushetkellä. Opinnäytetyö ei ollut toimeksianto.
Menetelmä tälle laadulliselle tutkimukselle oli dokumenttianalyysi ja lähestymistapa sisällön analyysi, jonka myötä tavoitteena oli saada vastaus tutkimuskysymykseen ja pohtia mahdollisia jatkotutkimusehdotuksia. Tietoperustana tutkimuksessa käytettiin Helsingin kaupungin ja Tampereen kaupungin julkaisuja, lakeja tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyen, sekä aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja viimeaikaisia artikkeleita. Sukupuolen moninaisuus, tasa-arvoinen palkkaus, positiivinen erityiskohtelu, sekä lakiin pohjaavia käsitteitä avattiin tarkemmin tietoperustassa.
Kaikkiin tutkimuskysymyksiin ei löytynyt vastauksia molemmista suunnitelmista, joten kaikki tulokset eivät ole suoraan vertailtavissa. Molemmat suunnitelmat pitivät sisällään lain vaatimat osuudet. Tietoperustassa läpi käyty käsitteistö tuki hyvin tutkimuksen tuloksia. Tulosten pohjalta huomattiin, että kummankin kaupungin suunnitelmissa on painotettu henkilöstön, esihenkilöiden ja johdon kouluttamista tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioissa. Tampereen kaupungin henkilöstön tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmassa oli selkeästi rajatut tavoitteet, jotka tekevät suunnitelmasta kohderyhmäystävällisen ja kaikissa yksiköissä mahdollisen toteuttaa. Helsingin kaupungin suunnitelman sisältö oli hyvin kattava ja tavoitteita oli paljon, mutta ne eivät välttämättä muodosta selkeää kokonaisuutta. Suunnitelma huomioi paremmin sukupuolen moninaisuuden, vammaisten yhdenvertaisuuden ja muiden vähemmistöjen kohtelun.
Aiheen laajempi tutkimus voisi tuoda esiin epäkohtia liittyen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien laatimiseen ja niiden noudattamiseen ja tutkitun tiedon lisääntyessä suunnitelmat voisivat kehittyä entisestään.
Tasa-arvoinen ja yhdenvertainen työelämä on ihmisoikeus. Yhdenvertaisen ja tasa-arvoisemman työympäristön edistäminen lisää hyvinvointia, ymmärrystä työntekijöiden välillä ja parantaa työnantajakuvaa.
Aineiston valinta tapahtui tammikuussa 2022. Tutkimusaineistoina käytettiin Helsingin kaupungin henkilöstön tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa 2022–2025, sekä Tampereen kaupungin henkilöstöpoliittinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa 2021–2022. Aineistot valikoituivat vertailtaviksi, koska ne olivat molemmat voimassa opinnäytetyön aloitushetkellä. Opinnäytetyö ei ollut toimeksianto.
Menetelmä tälle laadulliselle tutkimukselle oli dokumenttianalyysi ja lähestymistapa sisällön analyysi, jonka myötä tavoitteena oli saada vastaus tutkimuskysymykseen ja pohtia mahdollisia jatkotutkimusehdotuksia. Tietoperustana tutkimuksessa käytettiin Helsingin kaupungin ja Tampereen kaupungin julkaisuja, lakeja tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyen, sekä aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja viimeaikaisia artikkeleita. Sukupuolen moninaisuus, tasa-arvoinen palkkaus, positiivinen erityiskohtelu, sekä lakiin pohjaavia käsitteitä avattiin tarkemmin tietoperustassa.
Kaikkiin tutkimuskysymyksiin ei löytynyt vastauksia molemmista suunnitelmista, joten kaikki tulokset eivät ole suoraan vertailtavissa. Molemmat suunnitelmat pitivät sisällään lain vaatimat osuudet. Tietoperustassa läpi käyty käsitteistö tuki hyvin tutkimuksen tuloksia. Tulosten pohjalta huomattiin, että kummankin kaupungin suunnitelmissa on painotettu henkilöstön, esihenkilöiden ja johdon kouluttamista tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioissa. Tampereen kaupungin henkilöstön tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmassa oli selkeästi rajatut tavoitteet, jotka tekevät suunnitelmasta kohderyhmäystävällisen ja kaikissa yksiköissä mahdollisen toteuttaa. Helsingin kaupungin suunnitelman sisältö oli hyvin kattava ja tavoitteita oli paljon, mutta ne eivät välttämättä muodosta selkeää kokonaisuutta. Suunnitelma huomioi paremmin sukupuolen moninaisuuden, vammaisten yhdenvertaisuuden ja muiden vähemmistöjen kohtelun.
Aiheen laajempi tutkimus voisi tuoda esiin epäkohtia liittyen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien laatimiseen ja niiden noudattamiseen ja tutkitun tiedon lisääntyessä suunnitelmat voisivat kehittyä entisestään.