Lupa lapsuuteen : kehittämistutkimus lasten palliatiivisen hoidon vapaaehtoistoiminnasta
Merikallio, Miia (2023)
Merikallio, Miia
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305108919
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305108919
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata lasten palliatiivisen hoidon ilmiö sekä palliatiivisen hoidon vapaaehtoistoiminnan merkitystä parantumattomasti sairaille lapsille, heidän perheilleen sekä heitä kohtaaville ammattilaisille. Tavoitteena on tarjota opinnäytetyön tietoperustassa tutkittua tietoa lasten palliatiivisesta hoidosta ja palliatiivisen hoidon vapaaehtoistoiminnasta. Tavoitteena on myös lisätä avointa puhetta lasten palliatiivisesta hoidosta, lapsen kuolemasta sekä ainutlaatuisesta surukokemuksesta osana perheiden elämää sekä heitä kohtaavien ammattilaisten työtä. Opinnäytetyön tehtävänä on kuvata, miten koulutetun vapaaehtoisen osallisuus lasten palliatiivisessa hoidossa täydentää julkisen puolen sosiaali- ja terveyspalveluiden tarjoamaa psykososiaalista tukea lapselle ja perheelle sekä heitä kohtaaville ammattilaisille. Edelleen tehtävänä on kuvata koulutetun vapaaehtoisen perhetukihenkilön roolia ja merkitystä osana perheitä kohtaavia moniammatillisia tiimejä.
Opinnäytetyön tutkimusote oli laadullinen eli kvalitatiivinen ja tutkimusmenetelmä oli kehittämistutkimus. Aineistonkeruumenetelmänä toimivat kyselyt, ja lähestymistapana oli abduktio. Perusanalyysin menetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Kyselyitä toteutettiin kaksi: toinen kysely perheille (N = 10), jotka ovat menettäneet lapsensa, ja toinen kysely perheitä kohtaaville ammattilaisille (N = 7) lasten palliatiivisessa hoidossa. Kyselyiden tavoite oli tehdä näkyväksi perheiden ja ammattilaisten kokemuksia lasten palliatiivisen hoidon psykososiaalisen tuen muodoista ja tukitoimista sekä lasten palliatiivisen hoidon vapaaehtoistoiminnasta psykososiaalisen tuen muotona.
Suomessa on ollut marraskuuhun 2021 saakka tarjota saattohoidon vapaaehtoisia tukihenkilöitä vain täysi-ikäisille parantumattomasti sairaille ihmisille läheisineen. Tämän voidaan katsoa olevan epäkohta palliatiivista hoitoa tarvitsevien yhdenvertaisuudessa lasten ja nuorten näkökulmasta tarkasteltuna. Osana opinnäytetyön prosessia perustettiin 24.11.2021 Lupa Lapsuuteen ry, joka monitoimijaisesti yhteiskehittää lasten palliatiivisen hoidon psykososiaalisen tuen muotoja ja tukitoimia. Yhdistys on muun muassa tuonut lasten palliatiivisen hoidon vapaaehtoistoiminnan Suomeen kouluttamalla perhetukihenkilöitä lasten ja nuorten palliatiiviseen hoitoon perheiden rinnalle sekä kokemustoimijoita sotealan ammattilaisten ja opiskelijoiden kohtaamisiin, osaksi alan kehitystyötä. Tulosten perusteella voidaan todeta, että sekä lapsensa menettäneiden perheiden että heitä kohtaavien ammattilaisten näkökulmasta lasten palliatiivisen hoidon vapaaehtoistoiminnalle on Suomessa selvä tarve. Vapaaehtoinen jakaa inhimillisen ihmisyyden, kiireettömän kohtaamisen sekä välittävän läsnäolon perheissä, ilman työvelvoitetta. Kohtaamisissa on mahdollista huomioida perheenjäsenten erilaiset tarpeet ja toiveet. Tulosten perusteella vapaaehtoisen rooli on toimia muun muassa rinnalla kulkijana, tuen tarjoajana, tiedon välittäjänä, arjen askareissa auttajana ja tunteiden validoijana. Tämä uusi vapaaehtoistoiminnan muoto maassamme täydentää julkisen puolen psykososiaalisen tuen palveluita sekä vertaistuen mahdollisuuksia ja on kiistaton resurssihyöty – toimintaa, josta hyötyvät kaikki. Keskeistä kuitenkin on laadukas vapaaehtoistoiminnan prosessi sekä vapaaehtoisten merkityksen ja arvon ymmärtäminen. Jatkotutkimusaiheina voidaan tutkia lasten palliatiivisen hoidon vapaaehtoistoimintaa kertyneiden kokemusten myötä sekä perheiden, vapaaehtoisten että ammattilaisten näkökulmasta. Abduktiiviselle lähestymistavalle ominaisesti opinnäytetyön teoriapohja ja aineiston välittämä käytännön kokemus tuovat tutkimukseen vuorovaikutteisen dialogin.
Asiasanat: lasten palliatiivinen hoito, lasten saattohoito, palliatiivisen hoidon vapaaehtoistoiminta, kehittämistutkimus
Opinnäytetyön tutkimusote oli laadullinen eli kvalitatiivinen ja tutkimusmenetelmä oli kehittämistutkimus. Aineistonkeruumenetelmänä toimivat kyselyt, ja lähestymistapana oli abduktio. Perusanalyysin menetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Kyselyitä toteutettiin kaksi: toinen kysely perheille (N = 10), jotka ovat menettäneet lapsensa, ja toinen kysely perheitä kohtaaville ammattilaisille (N = 7) lasten palliatiivisessa hoidossa. Kyselyiden tavoite oli tehdä näkyväksi perheiden ja ammattilaisten kokemuksia lasten palliatiivisen hoidon psykososiaalisen tuen muodoista ja tukitoimista sekä lasten palliatiivisen hoidon vapaaehtoistoiminnasta psykososiaalisen tuen muotona.
Suomessa on ollut marraskuuhun 2021 saakka tarjota saattohoidon vapaaehtoisia tukihenkilöitä vain täysi-ikäisille parantumattomasti sairaille ihmisille läheisineen. Tämän voidaan katsoa olevan epäkohta palliatiivista hoitoa tarvitsevien yhdenvertaisuudessa lasten ja nuorten näkökulmasta tarkasteltuna. Osana opinnäytetyön prosessia perustettiin 24.11.2021 Lupa Lapsuuteen ry, joka monitoimijaisesti yhteiskehittää lasten palliatiivisen hoidon psykososiaalisen tuen muotoja ja tukitoimia. Yhdistys on muun muassa tuonut lasten palliatiivisen hoidon vapaaehtoistoiminnan Suomeen kouluttamalla perhetukihenkilöitä lasten ja nuorten palliatiiviseen hoitoon perheiden rinnalle sekä kokemustoimijoita sotealan ammattilaisten ja opiskelijoiden kohtaamisiin, osaksi alan kehitystyötä. Tulosten perusteella voidaan todeta, että sekä lapsensa menettäneiden perheiden että heitä kohtaavien ammattilaisten näkökulmasta lasten palliatiivisen hoidon vapaaehtoistoiminnalle on Suomessa selvä tarve. Vapaaehtoinen jakaa inhimillisen ihmisyyden, kiireettömän kohtaamisen sekä välittävän läsnäolon perheissä, ilman työvelvoitetta. Kohtaamisissa on mahdollista huomioida perheenjäsenten erilaiset tarpeet ja toiveet. Tulosten perusteella vapaaehtoisen rooli on toimia muun muassa rinnalla kulkijana, tuen tarjoajana, tiedon välittäjänä, arjen askareissa auttajana ja tunteiden validoijana. Tämä uusi vapaaehtoistoiminnan muoto maassamme täydentää julkisen puolen psykososiaalisen tuen palveluita sekä vertaistuen mahdollisuuksia ja on kiistaton resurssihyöty – toimintaa, josta hyötyvät kaikki. Keskeistä kuitenkin on laadukas vapaaehtoistoiminnan prosessi sekä vapaaehtoisten merkityksen ja arvon ymmärtäminen. Jatkotutkimusaiheina voidaan tutkia lasten palliatiivisen hoidon vapaaehtoistoimintaa kertyneiden kokemusten myötä sekä perheiden, vapaaehtoisten että ammattilaisten näkökulmasta. Abduktiiviselle lähestymistavalle ominaisesti opinnäytetyön teoriapohja ja aineiston välittämä käytännön kokemus tuovat tutkimukseen vuorovaikutteisen dialogin.
Asiasanat: lasten palliatiivinen hoito, lasten saattohoito, palliatiivisen hoidon vapaaehtoistoiminta, kehittämistutkimus