Tiiviissä uskonnollisissa yhteisöissä kasvaneiden aikuisten kokemuksia hengellisestä väkivallasta lapsuudessaan

Abstract

TIIVISTELMÄ

Katri Myllylä Tiiviissä uskonnollisissa yhteisöissä kasvaneiden aikuisten kokemuksia hen-gellisestä väkivallasta lapsuudessa 40 sivua, 3 liitettä Kevät 2023 Diakonia-ammattikorkeakoulu Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto Sosionomi AMK

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia tiiviissä uskonnollisissa yhteisöissä kasvaneiden aikuisten kokemuksia lapsuudessa koetusta hengellisestä väkivallasta. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa lapseen kohdistuvasta hengellisestä väkivallasta, tiiviin uskonnollisen yhteisön erityispiirteistä hengellisen väkivallan näkökulmasta ja lapsen kasvuympäristönä, lapseen kohdistuvan hengellisen väkivallan tekijöistä sekä hengellisen väkivallan tunnistamisesta ja siihen puuttumisesta. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n kanssa.

Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena, jossa aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina. Tutkimuksen haastateltavina toimi kolme henkilöä kolmesta eri uskonnollisesta yhteisöstä. Tutkimusaineisto analysoitiin kvalitatiivisen eli ymmärtämiseen pyrkivän analyysin avulla.

Haastateltavilla oli kaikilla eri uskonnollinen tausta, mutta tuloksissa oli paljon yhteneväisyyksiä. Aineistossa korostui yhteisön rooli hengellisen väkivallan mahdollistajana ja väkivallan tekijänä. Merkittävänä hengellisen väkivallan muotona kaikkien haastateltavien kokemuksissa nousi epäterve suhtautuminen seksuaalisuuteen sekä lapsen ja nuoren seksuaalisuuden kontrollointi.

Tutkimuksen perusteella tiiviissä uskonnollisessa yhteisössä kasvaneella lapsella ei ollut vaihtoehtoja yhteisöön kuulumisessa, yhteisöön sitoutumisessa tai yhteisön toimintaan osallistumisessa. Yhteisöihin kuuluva erotteleva jako oman yhteisön ja muun maailman välillä aiheutti lapselle ulkopuolisuuden ja eriarvoisuuden kokemuksia. Kyseenalaistaminen ja kritiikki yhteisöä ja uskontoa kohtaan oli mahdotonta, joten väkivallan kokemuksista puhuminen ja niihin puuttuminen oli hankalaa. Tulosten pohjalta voidaan perustella, että hengellisestä väkivallasta ja lapsen asemasta tiiviissä uskonnollisessa yhteisössä tarvitaan lisää tutkimusta ja julkista keskustelua, jotta ilmiötä ymmärrettäisiin entistä paremmin ja lapsen kaltoinkohteluun voitaisiin puuttua herkemmin.

Asiasanat: hengellinen väkivalta, uskonnolliset yhteisöt, lapsen oikeudet