Avointa vuorovaikutusta etämaailmassa: digitaalisuus diakonian ryhmätoiminnassa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia diakoniatyön-tekijöillä on etäryhmien ohjaamisesta covid-19-pandemian aikana ja sen jälkeen. Tavoitteena oli tutkia, millaisia mahdollisuuksia digitaalisella ryhmätoiminnalla on diakoniatyön arjessa ja ihmisten kohtaamisessa sekä selvittää, onko etäryhmätoiminta diakoniatyön ryhmien tavoitteisiin soveltuva työskentelymenetelmä.

Menetelmäksi valittiin kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla yhdeksää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon diakoniatyöntekijää. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina teemahaastattelun menetelmin. Haastattelujen analysointiin käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Tutkimustulokset osoittivat, että etäryhmät ovat olleet toimiva menetelmä erilaisten diakoniatyön ryhmien toteuttamisessa. Etäryhmien haasteina olivat tekniikan toimivuuteen ja ryhmäläisten digitaitoihin liittyvät ongelmat. Ryhmän ohjaaminen vaati perusteellista valmistautumista, tarkkaa keskittymistä ja kärsivällisyyttä verkko-ohjauksen aikana. Etäryhmien mahdollisuutena korostui niiden ihmisten tavoittaminen, jotka eivät syystä tai toisesta voi osallistua perinteisiin ryhmiin. Vuorovaikutus etäryhmissä näyttäytyi hitaampana ja ohjaajavetoisempana kuin perinteisessä ryhmätoiminnassa. Etäryhmissä voitiin kuitenkin saavuttaa avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri ja niiden nähtiin soveltuvan ryhmien tavoitteisiin hyvin.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että siirtämällä ryhmätoimintaa etätoteutukseen diakoniatyöntekijät ovat vieneet ydinosaamistaan uudenlaiseen toimintaympäristöön. Tulosten mukaan etänä tapahtuva ryhmätoiminta on toimiva työskentelytapa perinteisen ryhmätoiminnan rinnalla. Se ei voi kuitenkaan täysin korvata kasvokkain tapahtuvaa ryhmätoimintaa.