Männyn uudistamismenetelmien ja maanmuokkausmenetelmien vertailu karukkokankaalla

Abstract

Tämän työn tarkoituksena on vertailla männyn erilaisia uudistamis- ja maanmuokkausmenetelmiä karukkokankaalla. Työssä käytetään Metsäntutkimuslaitoksen Kannuksen tutkimusaseman vuonna 1995 perustamaa koetta. Kokeessa on tehty kolme erilaista maanmuokkauskäsittelyä ja kolme erilaista uudistamiskäsittelyä. Koe on toteutettu osaruutukokeena, ja siinä on kolme toistoa. Maanmuokkauskäsittelyinä ovat äestys, kevytäestys ja muokkaamatta jättäminen. Äestyksessä maan pintaa paljastuu noin 33 % käsiteltävästä alasta, kun kevytäestyksessä sitä paljastuu vain noin 5 %. Uudistamismenetelminä ovat istutus (2000 kpl /ha), ruutukylvö (2000 kpl /ha), ja luontainen uudistaminen. Tulokset osoittivat äestyksen olevan maanmuokkausmenetelmänä tehokkain, kun tarkastellaan puuston pituutta. Sen sijaan taimikon tiheyttä tarkasteltaessa kevytäestyksellä päästiin lähes samoihin tuloksiin äestyksen kanssa. Muokkaamatta jätetyt koealat hävisivät sekä puuston pituudessa, että tiheydessä äestetyille aloille. Puuston tiheydessä muokkaamaton hävisi myös selvästi kevytäestetyille aloille. Kuitenkin myös muokkaamattomilla aloilla päästiin riittävään tiheyteen. Pituuden osalta ei saatu tilastollisesti merkitseviä eroja muokkaamattomien koealojen ja kevytäestettyjen koealojen välille. Uudistamismenetelmistä istutus osoittautui parhaaksi menetelmäksi, kun tarkastellaan puuston pituutta. Kylvön ja luontaisen uudistamisen välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Kokeen perusteella kevytäestystä voidaan pitää käyttökelpoisena menetelmänä karukkokankaalla, jos uudistamismenetelmänä on istutus tai ruutukylvö, ja halutaan saavuttaa mahdollisimman suuri taimitiheys ilman normaalin äestyksen aiheuttamia maisemamuutoksia. Kuitenkin taloudellisesti ajateltuna paras karukkokankaan uudistamismenetelmä on luontainen uudistaminen ilman maanmuokkausta. Näin vältetään myös ylisuuren tiheyden aiheuttamat taimikonhoitokustannukset. Myös uudistamis- ja maanmuokkauskustannukset ovat luontaisesti uudistamalla pienimmät, jolloin on mahdollista, että tulevaisuudessa saatavat hakkutulot ylittävät uudistamiskustannukset.

The purpose of this thesis is to compare different forest regeneration and land preparation methods. Forest regeneration methods were planting, sowing and natural seeding. Land preparation methods were harrowing, light harrowing and without preparation. This research was started at spring 1995 by Finnish forest research institute in Kannus. The experimental design was randomized block design and there were three blocks. The results of this thesis showed, that harrowing was the best land preparation method when the point was to view the height of the plants. The number of the plants was also highest with harrowing, but with light harrowing the number of the plants was almost same. In the areas which were left without preparation were less plants than in harrowed areas. Height of the plants was also smaller than in harrowed areas. The areas without preparation lost also with number of the plants to the light harrowed areas. Height of the plants was almost same with light harrowed areas and areas without preparation. Planting was the best method to get highest plants. Height of the plants was same with sowing and natural seeding. The results of this thesis showed that light harrowing is a workable land preparation method in this kind of soil type, if forest regeneration method is planting or sowing, and land owner wants to get very high number of the plants without normal harrowing. However the most economical method is natural seeding without preparation in this kind of soil type.