Kiristys ja kiristyksen yritys: tunnusmerkistö ja oikeuskäytäntö

Abstract

Opinnäytetyön aiheena on rikoslain 31 luvun 3 §:n mukainen kiristys ja kiristyksen yritys. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kiristyksen tunnusmerkistöä, eli sen eri tunnusmerkistötekijöitä ja tunnusmerkistön soveltuvuutta eri tilanteisiin. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan kiristyksen yritystä ja sen rajoja. Tutkimusmenetelmä on lainopillinen ja tutkimuksen pääasiallisina lähteinä toimivat hallituksen esitykset, oikeuskirjallisuus sekä hovioikeuden ratkaisut.

Kiristyksen tunnusmerkistö edellyttää kiristysuhkausta, jonka avulla toinen pakotetaan luopumaan taloudellisesta edusta. Kiristysuhkaus voi olla millä tahansa uhrin näkökulmasta negatiivisella asialla uhkaamista, eikä kiristyksen tunnusmerkistö edellytä, että uhkaus tulee toteuttaa jollakin rikollisella teolla uhkaamisella. Uhkauksen avulla toteutetaan pakottaminen, eli uhkauksen ja taloudellisesta edusta luopumisen välillä tulee olla syy-yhteys. Taloudellinen etu voi olla mitä tahansa sellaista, josta luopuminen heikentää uhrin varallisuusasemaa. Lisäksi taloudellisen edun tulee olla sellainen, johon rikoksentekijällä tai sillä, jonka puolesta hän toimii, ei ole laillista oikeutta.

Kiristyksen yrityksen rangaistavuus edellyttää, että kiristysuhkaus on esitetty. Lisäksi yrityskynnyksen täyttyminen edellyttää, että uhkauksella on saatu aikaan vaara kiristyksen täyttymisestä. Kiristyksen tunnusmerkistöstä johtuu, että se, milloin uhkauksella on saatu aikaan vaara kiristyksen täyttymisestä, on jokseenkin ongelmallista. Vaaraedellytystä täytyy arvioida myös uhrin näkökulmasta eli subjektiivisesti, sillä vaaraedellytyksen täyttyminen on uhrin psyykeeseen ja asennoitumiseen liittyvä seikka. Vaaraedellytys täyttyy, kun uhkaus vaikuttaa uhrin asennoitumiseen siten, että uhkaus on omiaan saamaan uhkauksen kohteen taipumaan uhkaukseen.