Montessoripedagogiikan keinoja kaveritaitojen kehittämisen tueksi

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli saada selville, mitä keinoja montessoripedagogiikassa käytetään kaveritaitojen tukemiseen ja kehittämiseen. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, sekä pohtia miten montessoripedagogiikan hyviä käytäntöjä voisi käyttää kirkon varhaiskasvatuksen toiminnassa. Menetelmänä tulosten saavuttamiseksi käytettiin henkilöstön haastattelua. Toisena menetelmänä käytettiin havainnointia Montessori-leikkikoulussa. Henkilöstön haastatteluun vastasi 43 % kutsutuista. Havainnointi suoritettiin Helsingin Montessori-leikkikoulussa Pakilassa. Lähdeaineistona teoreettisen viitekehyksen, sekä tulosten peilaamiseen käytettiin alan lähdekirjallisuutta keskittyen lasten sosiaalisen kompetenssin kehittymiseen varhaiskasvatuksessa, sekä montessoripedagogiikassa. Tutkimus aloitettiin helmikuussa 2022, havainnointi suoritettiin elokuussa 2022. Haastattelun vastaukset saimme syksyn 2022 aikana. Teoreettisen viitekehyksen pohjalta arvioitiin, että tärkein seikka kaveritaitojen kehittämisen näkökulmasta on tutulta kasvattajalta saatu tuki ja sensitiivisyys lapsen yksilöllisiä piirteitä kohtaan. Empatiataitojen havaittiin olevan keskeisessä roolissa kaveritaitojen kehittymiselle. Havainnoinnin tuloksena saimme nähdä montessoripedagogiikan toimintaa käytännössä, lasten spontaanina toimintaan hakeutumisena, sekä keskinäisenä vuorovaikutuksena kasvattajien ja muiden lasten kanssa. Haastattelun vastauksissa nousi esiin toistamiseen arjen toiminta kaverisuhteiden kehittämisen tukena, sekä vahva toimintakulttuuri, jossa kaikki kasvattajat toimivat yhdenmukaisesti. Vahvistavina keinoina arjessa koettiin aikuisten vuorovaikutusmalli ja esi-merkki, aikuisen havainnointi ja ristiriitatilanteissa asioiden sanoittaminen. Lisäksi vastauksissa korostui tunnetaidot, sekä eri-ikäisten lasten ryhmä, jossa mallioppimista muilta lapsilta tapahtuu. Peilatessa montessoripedagogisia keinoja kirkon varhaiskasvatuksen toimintaan, huomattiin yhdistäviä tekijöitä, jotka voisivat toimia yhteistyötä mahdollistavana väylänä Montessorin varhaiskasvatuksen ja kirkon välillä. Dialogisuus, toisten ja ympäristön kunnioittaminen ovat arvoja, jotka yhdistävät Montessoria ja kirkkoa. Kirkon avarat tilat, ajankäytön muokkaamisen mahdollisuus, henkilöstön sitoutuneisuus, sekä kirkon varhaiskasvatuksessa olevien lasten ikäjakauma 2–5 vuotiaisiin, mahdollistavat kaveritaitojen kehittämistä laajemmin. Tulosten pohjalta havaittiin, että montessoripedagogiset oppimisympäristöt, sekä kasvatusmetodit tukevat lapsen itseluottamuksen, sekä kaveritaitojen kehittymistä.