Ikäihmisten yksinäisyys ja turvattomuus
Ylänen, Heidi (2021)
Ylänen, Heidi
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202303143542
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202303143542
Tiivistelmä
Ikäihmisten yksinäisyys ja turvattomuus on ollut jo pitkään ongelma. Ongelma, joka ei näy kaikille, mutta
vaikuttaa silti kuormittaen sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Etsivän vanhustyön avulla on mahdollista ehkäistä
ikäihmisten yksinäisyyttä ja turvattomuutta. Ikäihmisille tulisi tarjota virikkeitä ja palveluita, jotka ovat helposti saatavilla.
Tämän opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Kainuun Sote. Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata ikäihmisten kokemaa yksinäisyyttä. Opinnäytetyössä hyödynnettiin laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Ikäihmisten kokemukset yksinäisyydestä ja turvattomuudesta kerättiin puhelinhaastattelulla, joka toteutettiin
yksilöhaastatteluna. Haastattelussa oli kaksi teemaa: yksinäisyys ja turvattomuus. Haastateltavia oli viisi.
Haastattelu toteutettiin avoimena haastatteluna, jolloin haastateltavien oli mahdollista tuoda vapaasti ilmi
omia kokemuksiaan. Jokainen haastateltava vastasi samoihin kysymyksiin, joita oli yhtä monta. Haastattelun vastaukset kirjattiin ylös haastattelua tehdessä. Haastattelun vastaukset analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Haastateltavilla oli jokaisella omanlainen kokemus yksinäisyydestä ja turvattomuudesta. Jokainen haastateltava oli jossakin vaiheessa elämää kokenut jonkinlaista yksinäisyyttä. Merkittävä yksinäisyyden aiheuttaja oli oman puolison kuolema. Haastateltavat koki yksinäisyyden eri tavoin. Yksinäisyys kuormitti haastateltavia ikäihmisiä. Persoonallisuus vaikutti ikäihmisen yksinäisyyden kokemukseen. Haastattelijat kertoivat, että omat harrastukset ja rutiinit lievittivät yksinäisyyttä. Haastateltavista osa kertoi, että sai voimaa
esimerkiksi uskonnosta ja liikunnasta. Korona-aika oli myös vaikuttanut lisäämällä ja vahvistamalla yksinäisyyden ja turvattomuuden kokemusta haastattelujen perusteella. Haastatteluissa tuli ilmi, miten tärkeää
on esimerkiksi vapaaehtoisjärjestöjen järjestämä toiminta, jossa on mahdollista tavata muita, samassa tilanteessa olevia ikäihmisiä.
Jatkotutkimuksena voisi olla esimerkiksi hoitohenkilökunnan näkökulmat ikäihmisten kokemaan yksinäisyyteen ja turvattomuuteen eli tutkittaisiin sitä, miten hoitohenkilökunta kokee ikäihmisten yksinäisyyden
ja turvattomuuden ja resurssit yksinäisyyden ja turvattomuuden tunteen hoitamiseen. Tutkimusaineisto
kerättäisiin yksilöhaastatteluna ja tutkimusotteena toimisi laadullinen tutkimus. Tutkimus kohdentuisi
myös ikäihmisten kertomista kokemuksista sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tutkimusaineisto kerättäisiin
kyselynä ja tutkimusotteena toimisi määrällinen tutkimus. Tässä tulisi ottaa myös huomioon, missä sosiaalija terveydenhuollon toimintayksikössä tutkimus toteutettaisiin, koska tämä vaikuttaa merkittävästi tutkimustuloksiin.
vaikuttaa silti kuormittaen sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Etsivän vanhustyön avulla on mahdollista ehkäistä
ikäihmisten yksinäisyyttä ja turvattomuutta. Ikäihmisille tulisi tarjota virikkeitä ja palveluita, jotka ovat helposti saatavilla.
Tämän opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Kainuun Sote. Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata ikäihmisten kokemaa yksinäisyyttä. Opinnäytetyössä hyödynnettiin laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Ikäihmisten kokemukset yksinäisyydestä ja turvattomuudesta kerättiin puhelinhaastattelulla, joka toteutettiin
yksilöhaastatteluna. Haastattelussa oli kaksi teemaa: yksinäisyys ja turvattomuus. Haastateltavia oli viisi.
Haastattelu toteutettiin avoimena haastatteluna, jolloin haastateltavien oli mahdollista tuoda vapaasti ilmi
omia kokemuksiaan. Jokainen haastateltava vastasi samoihin kysymyksiin, joita oli yhtä monta. Haastattelun vastaukset kirjattiin ylös haastattelua tehdessä. Haastattelun vastaukset analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Haastateltavilla oli jokaisella omanlainen kokemus yksinäisyydestä ja turvattomuudesta. Jokainen haastateltava oli jossakin vaiheessa elämää kokenut jonkinlaista yksinäisyyttä. Merkittävä yksinäisyyden aiheuttaja oli oman puolison kuolema. Haastateltavat koki yksinäisyyden eri tavoin. Yksinäisyys kuormitti haastateltavia ikäihmisiä. Persoonallisuus vaikutti ikäihmisen yksinäisyyden kokemukseen. Haastattelijat kertoivat, että omat harrastukset ja rutiinit lievittivät yksinäisyyttä. Haastateltavista osa kertoi, että sai voimaa
esimerkiksi uskonnosta ja liikunnasta. Korona-aika oli myös vaikuttanut lisäämällä ja vahvistamalla yksinäisyyden ja turvattomuuden kokemusta haastattelujen perusteella. Haastatteluissa tuli ilmi, miten tärkeää
on esimerkiksi vapaaehtoisjärjestöjen järjestämä toiminta, jossa on mahdollista tavata muita, samassa tilanteessa olevia ikäihmisiä.
Jatkotutkimuksena voisi olla esimerkiksi hoitohenkilökunnan näkökulmat ikäihmisten kokemaan yksinäisyyteen ja turvattomuuteen eli tutkittaisiin sitä, miten hoitohenkilökunta kokee ikäihmisten yksinäisyyden
ja turvattomuuden ja resurssit yksinäisyyden ja turvattomuuden tunteen hoitamiseen. Tutkimusaineisto
kerättäisiin yksilöhaastatteluna ja tutkimusotteena toimisi laadullinen tutkimus. Tutkimus kohdentuisi
myös ikäihmisten kertomista kokemuksista sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tutkimusaineisto kerättäisiin
kyselynä ja tutkimusotteena toimisi määrällinen tutkimus. Tässä tulisi ottaa myös huomioon, missä sosiaalija terveydenhuollon toimintayksikössä tutkimus toteutettaisiin, koska tämä vaikuttaa merkittävästi tutkimustuloksiin.