Pala osallisuutta : Mielenterveyskuntoutujien osallisuus seurakunnassa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää mielenterveyskuntoutujien osallisuutta seurakunnassa. Lisäksi työssä selvisi, mistä osallisuus kuntoutujien mielestä koostuu ja kuinka osallisuutta voitaisiin kehittää.

Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla yhtätoista mielenterveyskuntoutujaa Pieksämäellä sijaitsevasta Nikulanmäen kuntoutumiskylästä. Haastatteluaineistosta tehtiin sisällön analyysi.

Tutkimus osoitti, että mielenterveyskuntoutujat kokevat osallisuuden seurakuntaan rakentuvan toisista ihmisistä, uskosta Jumalaan, hengellisistä kokemuksista sekä toiminnassa mukana olosta. Kuntoutujilla oli kokemuksia, että he eivät pääse osallisiksi sellaisesta seurakunnan toiminnasta kuin toivoisivat. Osallisuutta seurakuntaan kuntoutujien mielestä voisi vahvistaa seurakunnassa toimiviin ihmisiin tutustuminen, toimintaan osallistuminen ja mielekäs toiminta.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että mielenterveyskuntoutujat eivät pääse osallisiksi seurakuntayhteisöstä toivomallaan tavalla. Opinnäytetyön toivotaan antavan Pieksämäen seurakunnalle tietoa siitä, miten mielenterveyskuntoutujien osallisuutta seurakunnassa voitaisiin kehittää.

The aim of our study was to discuss the participation of mental health rehabilitants in the congregation. Additionally, it was found out how the rehabilitants saw participation, and how participation could be increased.

The research method was qualitative research which used theme interviews as a basis for the analysis. Eleven mental health rehabilitants were interviewed in Nikulanmäki rehabilitation village in Pieksämäki.

The study indicated that mental health rehabilitants felt the participation in the congregation consisted of other people, faith in God, spiritual experiences, and of participating in the activities. The mental health rehabilitants had also experienced that they had not been accepted in such activities in the congregation that they had wanted. According to the mental health rehabilitants, the participation in the congregation could be increased by participation in the activities, meaningful activities, and by getting to know the people who were active in the congregation.

The results of this study indicated that mental health rehabilitants were not able to participate in the activities in the congregation in the way they wanted. We wish that this thesis will give Pieksämäki congregation information about possible ways to improve the participation of the mental health rehabilitants in the congregation.