Aivovammautuneiden tasapaino ja kaatumisten ehkäisy tasapainoharjoittelun avulla
Aaltonen, Meri; Tinttunen, Tuomas (2022)
Aaltonen, Meri
Tinttunen, Tuomas
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202303083218
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202303083218
Tiivistelmä
Aivovamman yksi yleisimmistä aiheuttajista on kaatuminen. Lisäksi aivovamman saaneilla henkilöillä on suurentunut riski saada uusi aivovamma, sillä tasapaino-ongelmat ovat yleisiä aivovamman jälkitilassa. Keksivaikean tai vaikean aivovamman saaneista henkilöistä suurin osa kärsii tasapainovaikeuksista ja vuoden kuluttua vammasta 24 %:lla on edelleen ongelmia seisomatasapainossa. Fysioterapian hoitomuotojen vaikuttavuudesta aivovamman kuntoutuksessa on vasta vähän tutkittua näyttöä eikä yleisiä kuntoutussuosituksia ole.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, millaisia vaikutuksia kahdeksan viikkoa kestävällä toiminnallisella tasapainoharjoittelulla on aivovamman saaneiden henkilöiden tasapainoon ja, miten he itse kokevat kyseisen tasapainoharjoittelun vaikuttavan heidän tasapainoonsa. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Aivovammaliiton kanssa.
Tutkimukseen osallistui kuusi aivovamman saanutta henkilöä. Tutkimus sisälsi alku- ja loppumittaukset, jotka suoritettiin Hur Labs Balance Trainer BT4 tasapainolevyllä. Mittausten yhteydessä koehenkilöt täyttivät TOIMIA-tietokannan ABC-asteikon: toiminnallisen tasapainon varmuus –kyselylomakkeen. Alku- ja loppumittausten välissä oli kahdeksan viikkoa kestävä harjoittelujakso, joka koostui kolmesti viikossa suoritettavasta itsenäisestä tasapainoharjoittelusta.
Tasapainossa ei tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia alku- ja loppumittausten välillä minkään testin kohdalla. Koetussa tasapainossa ei myöskään tapahtunut muutosta. Koehenkilöiden harjoittelumäärä jäi kuitenkin osalla liian vähäiseksi ja osalla epäselväksi, joten tasapainoharjoittelujakson vaikutukset koehenkilöiden tasapainoon jäivät epäselväksi.
Opinnäyteyön perusteella voidaan todeta, että ongelmat tasapainossa ja koordinaatiossa ovat yleisiä aivovamman saaneiden henkilöiden keskuudessa. Koehenkilöt myös itse kokivat tasapainon säilyttämisessä olevan haasteita arkisissa toiminnoissaan. Opinnäytetyötä voidaan hyödyntää tulevissa samaa aihetta käsittelevissä tutkimuksissa. Aivovammasta kärsivien henkilöiden tasapainoharjoittelua tulisi jatkossa tutkia suuremmilla koehenkilömäärillä, jotta tuloksia voitaisiin yleistää perusjoukkoon.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, millaisia vaikutuksia kahdeksan viikkoa kestävällä toiminnallisella tasapainoharjoittelulla on aivovamman saaneiden henkilöiden tasapainoon ja, miten he itse kokevat kyseisen tasapainoharjoittelun vaikuttavan heidän tasapainoonsa. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Aivovammaliiton kanssa.
Tutkimukseen osallistui kuusi aivovamman saanutta henkilöä. Tutkimus sisälsi alku- ja loppumittaukset, jotka suoritettiin Hur Labs Balance Trainer BT4 tasapainolevyllä. Mittausten yhteydessä koehenkilöt täyttivät TOIMIA-tietokannan ABC-asteikon: toiminnallisen tasapainon varmuus –kyselylomakkeen. Alku- ja loppumittausten välissä oli kahdeksan viikkoa kestävä harjoittelujakso, joka koostui kolmesti viikossa suoritettavasta itsenäisestä tasapainoharjoittelusta.
Tasapainossa ei tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia alku- ja loppumittausten välillä minkään testin kohdalla. Koetussa tasapainossa ei myöskään tapahtunut muutosta. Koehenkilöiden harjoittelumäärä jäi kuitenkin osalla liian vähäiseksi ja osalla epäselväksi, joten tasapainoharjoittelujakson vaikutukset koehenkilöiden tasapainoon jäivät epäselväksi.
Opinnäyteyön perusteella voidaan todeta, että ongelmat tasapainossa ja koordinaatiossa ovat yleisiä aivovamman saaneiden henkilöiden keskuudessa. Koehenkilöt myös itse kokivat tasapainon säilyttämisessä olevan haasteita arkisissa toiminnoissaan. Opinnäytetyötä voidaan hyödyntää tulevissa samaa aihetta käsittelevissä tutkimuksissa. Aivovammasta kärsivien henkilöiden tasapainoharjoittelua tulisi jatkossa tutkia suuremmilla koehenkilömäärillä, jotta tuloksia voitaisiin yleistää perusjoukkoon.