Sisäisen pikapulpperointitestimenetelmän ylösskaalaus tuotannon laadunvalvonnan tarpeisiin
Lautala, Elmo (2023)
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202302282884
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202302282884
Tiivistelmä
Insinöörityö tehtiin Paptic Oy:lle, joka valmistaa muoveja korvaavia pakkausmateriaaleja. Tämä insinöörityö käsittelee tuotekehityksen pikapulpperointitestin ylösskaalausta tuotannon laadunvalvonnan tarpeisiin. Pikapulpperointitestillä arvioidaan paperin tai kartongin hajoavuutta lämpimässä vedessä ja voimakkaassa agitaatiossa. Hyvä massan hajoavuus kertoo hyvästä kierrätettävyydestä.
Tavoitteena oli ensimmäisessä osassa luoda uudet arviointikuvat matalammassa sakeudessa, ylösskaalata uusi menetelmä hajotusaikaa optimoimalla ja varmistaa, että uudella menetelmällä tehdyt testit vastasivat arvosanoiltaan vanhaa arviointiasteikkoa. Entinen pikapulpperointitestin arviointiasteikko oli harva, ja kuvat olivat vaikeammin luettavissa suuren sakeuden takia. Toisessa osassa tutkittiin, eroavatko eri toimipisteissä tehdyt pikapulpperointitestien arvosanat tilastollisesti merkitsevästi toisistaan. Uudella menetelmällä tehtyjen testien erojen tilastollista merkitsevyyttä arvioitiin eri arvioijien osalta Friedman-testillä ja eri toimipaikoissa tehtävien testien osalta Wilcoxonin merkittyjen sijalukujen testillä.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että uudella menetelmällä saadaan vanhan menetelmän mukaisia tuloksia. Menetelmä saatiin ylösskaalattua onnistuneesti. Ylösskaalatun menetelmän toistettavuus todettiin hyväksi. Eri arvioijien samoille näytteille antamien arvosanojen välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero. Tilastollisesti merkitsevää eroa eri toimipaikoissa tehdyille testeille ei löytynyt, mutta tulos ei ole täysin luotettava samasta testin tekijästä ja arvioijasta johtuen. Uusi menetelmä voidaan ottaa käyttöön tuotannon laadunvalvonnassa.
Tavoitteena oli ensimmäisessä osassa luoda uudet arviointikuvat matalammassa sakeudessa, ylösskaalata uusi menetelmä hajotusaikaa optimoimalla ja varmistaa, että uudella menetelmällä tehdyt testit vastasivat arvosanoiltaan vanhaa arviointiasteikkoa. Entinen pikapulpperointitestin arviointiasteikko oli harva, ja kuvat olivat vaikeammin luettavissa suuren sakeuden takia. Toisessa osassa tutkittiin, eroavatko eri toimipisteissä tehdyt pikapulpperointitestien arvosanat tilastollisesti merkitsevästi toisistaan. Uudella menetelmällä tehtyjen testien erojen tilastollista merkitsevyyttä arvioitiin eri arvioijien osalta Friedman-testillä ja eri toimipaikoissa tehtävien testien osalta Wilcoxonin merkittyjen sijalukujen testillä.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että uudella menetelmällä saadaan vanhan menetelmän mukaisia tuloksia. Menetelmä saatiin ylösskaalattua onnistuneesti. Ylösskaalatun menetelmän toistettavuus todettiin hyväksi. Eri arvioijien samoille näytteille antamien arvosanojen välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero. Tilastollisesti merkitsevää eroa eri toimipaikoissa tehdyille testeille ei löytynyt, mutta tulos ei ole täysin luotettava samasta testin tekijästä ja arvioijasta johtuen. Uusi menetelmä voidaan ottaa käyttöön tuotannon laadunvalvonnassa.