Tasinkoprivilegi lesken kuollessa
Järvinen, Tirsa (2023)
Järvinen, Tirsa
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202302152401
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202302152401
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selventää tasinkoetuoikeuteen eli tasinkoprivilegiin liittyviä haasteita lesken kuollessa osituksen ollessa vielä kesken. Opinnäytetyön tarkoituksena oli saada selville, miten Korkein oikeus on soveltanut tasinkoprivilegiin liittyvää avioliittolain 103.2 § pykälää tasinkoprivilegiin liittyvissä ratkaisuissaan. Avioliittolain säännöksessä annetaan leskelle oikeus olla luovuttamatta tasinkoa ensin kuolleen puolison perillisille. Tutkimusongelmana oli ”mitä tapahtuu tasinkoprivilegille, jos leski kuolee kesken osituksen?” Tarkoituksena oli saada selvyyttä myös osituksen lainvoimaisuuden vaatimukseen ennen lesken kuolemaa.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin lainoppia. Lainopin tehtävänä on oikeussääntöjen sisällön tulkinta. Korkein oikeus on ratkaisuissaan KKO 2001:12 ja KKO 2017:87 tulkinnut avioliittolain 103.2 pykälää. Nämä työhön valitut kaksi oikeustapausta on valittu tutkimukseen sen takia, että niissä Korkein oikeus ottaa kantaa tasinkoprivilegin siirtymiseen lesken oikeudenomistajille ja osituksen lainvoimaisuuden vaatimukseen.
Tutkimustuloksina havaittiin, että tasinkoprivilegisäännöksen soveltamista ei ole paljoa käsitelty oikeudessa. Korkein oikeus on kuitenkin tarkentanut kantaansa asiassa uudemman oikeustapausratkaisun myötä. Tarkennusta on tehty osituksen lainvoimaisuuden vaatimukseen liittyen. Ositus saa lainvoiman kuuden kuukauden moiteajan jälkeen, mutta jos sitä moititaan, ositus toimitetaan uudelleen ja osituksen lopputulos voi muuttua. Lisäselvennystä kaivataan vielä moitteen myötä uudelleen toimitetun osituksen aiheuttamiin haasteisiin.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tasinkoprivilegin siirtymiseen lesken perillisille vaikuttaa erilaiset tekijät, kuten milloin ositus on saatettu loppuun, osituksen lainvoimaisuus, osituksen moite ja uudelleen toimitetun osituksen lopputulos. Lisäselvennystä tarvitaan vielä Korkeimmalta oikeudelta avoimeksi jääneisiin kysymyksiin.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin lainoppia. Lainopin tehtävänä on oikeussääntöjen sisällön tulkinta. Korkein oikeus on ratkaisuissaan KKO 2001:12 ja KKO 2017:87 tulkinnut avioliittolain 103.2 pykälää. Nämä työhön valitut kaksi oikeustapausta on valittu tutkimukseen sen takia, että niissä Korkein oikeus ottaa kantaa tasinkoprivilegin siirtymiseen lesken oikeudenomistajille ja osituksen lainvoimaisuuden vaatimukseen.
Tutkimustuloksina havaittiin, että tasinkoprivilegisäännöksen soveltamista ei ole paljoa käsitelty oikeudessa. Korkein oikeus on kuitenkin tarkentanut kantaansa asiassa uudemman oikeustapausratkaisun myötä. Tarkennusta on tehty osituksen lainvoimaisuuden vaatimukseen liittyen. Ositus saa lainvoiman kuuden kuukauden moiteajan jälkeen, mutta jos sitä moititaan, ositus toimitetaan uudelleen ja osituksen lopputulos voi muuttua. Lisäselvennystä kaivataan vielä moitteen myötä uudelleen toimitetun osituksen aiheuttamiin haasteisiin.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tasinkoprivilegin siirtymiseen lesken perillisille vaikuttaa erilaiset tekijät, kuten milloin ositus on saatettu loppuun, osituksen lainvoimaisuus, osituksen moite ja uudelleen toimitetun osituksen lopputulos. Lisäselvennystä tarvitaan vielä Korkeimmalta oikeudelta avoimeksi jääneisiin kysymyksiin.