Hoitotyön ammattilaisten osaamisen kehittäminen palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tarpeen tunnistamisessa
Vainio, Jenni; Välinen, Elina (2023)
Vainio, Jenni
Välinen, Elina
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202302011900
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202302011900
Tiivistelmä
Palliatiivisen hoidon tarve kasvaa Euroopassa lähivuosina ja kaikki kuolemaan johtavaa tai henkeä uhkaavaa sairautta sairastavat ihmiset kuuluvat palliatiivisen hoidon piiriin diagnoosista riippumatta. THL:n vuonna 2022 julkaisemassa palliatiivisen hoidon ja saattohoidon laatusuosituksissa edellytetään, että kaikilla hoidon tasoilla tunnistetaan palliatiivisen hoidon tarve. Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tarpeen tunnistaminen on edellytys hyvälle loppuelämän hoidolle, ja hoitajat tarvitsevat osaamista lähestyvän kuoleman tunnistamiseen.
Tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoituksena oli kehittää hoitotyön ammattilaisten osaamista palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tarpeen tunnistamisessa. Tavoitteena oli lisätä osaamista palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tarpeen tunnistamisessa. Tutkimuksellinen kehittämistyö sisälsi kaksi vaihetta. Tutkimusosiota varten luotiin teoriatietoon pohjautuva kysely Webropol-kyselytyökalulla, jonka avulla kartoitettiin hoitotyön ammattilaisten osaamista palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tarpeen tunnistamisesta toukokuussa 2022. Kysely lähetettiin aikuispotilaita hoitavien osastojen hoitohenkilökunnalle ja vastausprosentiksi saatiin 28 % (n=91). Kysely analysoitiin SPSS Statistics 28-ohjelmalla ja avoin kysymys teemoittelun avulla. Tulosten mukaan osallistujat arvioivat tietonsa ja ymmärryksensä palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta hyväksi. Sen sijaan hoidon tarpeen tunnistamisen arvioitiin olevan tietoon ja ymmärrykseen verrattuna heikompaa. Vaikka ymmärrys palliatiivisesta hoidosta arvioitiin hyväksi, eivät osallistujat tulosten mukaan täysin ymmärtäneet palliatiivisen hoidon vaikutusta potilaan muiden sairauksien hoitoon tai palliatiivisen hoidon riippumattomuutta diagnoosista. Osallistujat arvioivat saattohoidon tietämyksensä, ymmärryksensä sekä hoidon tarpeen tunnistamisen olevan vahvempaa verrattuna palliatiivisen hoidon osioihin.
Kehittämisvaiheessa tutkimusvaiheen tulosten pohjalta tuotettiin potilastapaukset palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tarpeen tunnistamisen työpajakoulutukseen, joka suunnattiin samalle kohderyhmälle kuin kysely. Potilastapausten läpikäymisen jälkeen brainwriting-menetelmän avulla ideoitiin tapoja, jolla tähän potilasryhmään kuuluvien potilaiden tunnistamista olisi mahdollista edistää.
Keskussairaalan alueella kehitetään palliatiivista hoitoa, joten tämän tutkimuksellisen kehittämistyön sisältöä hoitotyön ammattilaisten osaamisesta palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tarpeen tunnistamisesta voidaan hyödyntää kehityksen tukimateriaalina. Kehittämisvaiheen työpajan avulla lisättiin palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tarpeen tunnistamisen osaamista ja tuotettua koulutusmateriaalia tullaan hyödyntämään jatkossakin koulutuksissa.
Tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoituksena oli kehittää hoitotyön ammattilaisten osaamista palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tarpeen tunnistamisessa. Tavoitteena oli lisätä osaamista palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tarpeen tunnistamisessa. Tutkimuksellinen kehittämistyö sisälsi kaksi vaihetta. Tutkimusosiota varten luotiin teoriatietoon pohjautuva kysely Webropol-kyselytyökalulla, jonka avulla kartoitettiin hoitotyön ammattilaisten osaamista palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tarpeen tunnistamisesta toukokuussa 2022. Kysely lähetettiin aikuispotilaita hoitavien osastojen hoitohenkilökunnalle ja vastausprosentiksi saatiin 28 % (n=91). Kysely analysoitiin SPSS Statistics 28-ohjelmalla ja avoin kysymys teemoittelun avulla. Tulosten mukaan osallistujat arvioivat tietonsa ja ymmärryksensä palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta hyväksi. Sen sijaan hoidon tarpeen tunnistamisen arvioitiin olevan tietoon ja ymmärrykseen verrattuna heikompaa. Vaikka ymmärrys palliatiivisesta hoidosta arvioitiin hyväksi, eivät osallistujat tulosten mukaan täysin ymmärtäneet palliatiivisen hoidon vaikutusta potilaan muiden sairauksien hoitoon tai palliatiivisen hoidon riippumattomuutta diagnoosista. Osallistujat arvioivat saattohoidon tietämyksensä, ymmärryksensä sekä hoidon tarpeen tunnistamisen olevan vahvempaa verrattuna palliatiivisen hoidon osioihin.
Kehittämisvaiheessa tutkimusvaiheen tulosten pohjalta tuotettiin potilastapaukset palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tarpeen tunnistamisen työpajakoulutukseen, joka suunnattiin samalle kohderyhmälle kuin kysely. Potilastapausten läpikäymisen jälkeen brainwriting-menetelmän avulla ideoitiin tapoja, jolla tähän potilasryhmään kuuluvien potilaiden tunnistamista olisi mahdollista edistää.
Keskussairaalan alueella kehitetään palliatiivista hoitoa, joten tämän tutkimuksellisen kehittämistyön sisältöä hoitotyön ammattilaisten osaamisesta palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tarpeen tunnistamisesta voidaan hyödyntää kehityksen tukimateriaalina. Kehittämisvaiheen työpajan avulla lisättiin palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tarpeen tunnistamisen osaamista ja tuotettua koulutusmateriaalia tullaan hyödyntämään jatkossakin koulutuksissa.