Hoitajien kokemukset ja kehittämistarpeet etävastaanotoista avosairaanhoidossa

Abstract

Suomi on ollut aikanaan kärkimaita maailmanlaajuisesti terveydenhuollon tietoteknologiakehityksessä, mutta jatkokehittäminen jäi kuitenkin puutteelliseksi. Tästä syystä terveydenhuollon digitalisaatiokehitys on Suomessa hidastunut, mutta viime vuosina sitä on alettu kehittää merkittävästi. Asiakaslähtöisyys on lisääntynyt, kun potilaita osallistetaan omaan hoitoonsa. On myös hyvin yleistä, että digitalisaation ansiosta terveydenhuollon palvelut hoituvat ajasta ja paikasta riippumatta.

Valkeakosken kaupungin sosiaali- ja terveyskeskuksessa oli tarkoitus käynnistää hoitajien etävastaanottotoiminta avosairaanhoidossa. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli pilotoinnin avulla tuottaa tietoa etävastaanottotoiminnan käynnistämisen tueksi. Tavoitteena oli saada tietoa hoitajien aiemmista kokemuksista etävastaanotoista, etävastaanoton kehittämistarpeista sekä etävastaanotoille sopivista potilaista. Tarkoituksena oli kuvata ja analysoida hoitajien kokemuksia etävastaanotoista sekä niiden kehittämistarpeita ja hyötyjä. Aineistoa kerättiin fokusryhmähaastattelun, teemahaastattelun ja kyselykaavakkeiden avulla.

Hoitajien etävastaanotoissa haasteeksi koettiin hoitajien puutteellinen tekninen osaaminen, tarvittavien ohjelmien puuttuminen, mikäli työskenteli etätyöpöydän kautta, hoitajien työvälineiden riittämättömyys etävastaanottoihin ja etäseurannan tai sähköisten lomakkeiden puuttuminen. Lisäksi joissakin vastaanottotilanteissa koettiin, että vastaanoton luonne vaatisi muutakin kuin pelkän puhelin- tai videovastaanoton eli potilas piti lisäksi pyytää fyysiselle vastaanotolle. Etävastaanottojen pitämisen mahdollisuutta parantaisi esimerkiksi hoitajachat, jonka kautta potilas voisi tarvittaessa lähettää myös lomakkeita tai kuvia. Potilasryhmistä erilaisten kontrolli- ja seurantapotilaiden koettiin sopivan parhaiten etävastaanotoille. Huonoiten etävastaanottojen koettiin sopivan muistisairaille, jotka vaatisivat ohjausta vastaanotolla. Myöskään täysin tuntemattomien potilaiden ei koettu sopivan etävastaanotoille paitsi, jos kyseessä olisi ihan perusluontoinen ohjaustyyppinen vastaanotto.

Perusterveydenhuollossa avosairaanhoidossa potilastapaukset ovat hyvin vaihtelevia, mikä tuo omat haasteensa hoitajien etävastaanotoille. Tärkeää olisi sopia yhteiset pelisäännöt siitä, millaisille potilaille etävastaanottoja tarjotaan ja mitä etävastaanotoilla voidaan hoitaa.