VESILIIKENNELAIN MUKAISET ALUEELLISET JA VESIKULKUNEUVOTYYPPIÄ KOSKEVAT KIELLOT JA RAJOITUKSET - Päätösten tiedonhallinta ja toimeenpanon valvonta
Nyholm, Jan (2022)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022121630411
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022121630411
Tiivistelmä
Uusi vesiliikennelaki 782/2019 tuli voimaan 1.6.2020. Lain muutoksen myötä Liikenne- ja viestintäviraston (Traficom) tehtäväksi siirtyivät alueellisilta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilta (ELY-keskukset) vesiliikennettä koskevat kielto- ja rajoituspäätökset, jotka koskivat yleisen kulkuväylän ulkopuolisia alueita. Näitä alueita oli yli tuhat. Ennestään Traficomin toimivallassa oli noin kuusisataa yleisiä kulkuväyliä koskevaa kielto- ja/tai rajoituspäätöstä. Uuden vesiliikennelain tarkoituksena on ollut tuoda kaikki kielto- ja rajoituspäätökset saman toimivaltaisen viranomaisen päätettäväksi (Hallituksen esitys 197/2018).
Opinnäytetyö on samalla toimeksianto, jonka tarkoituksena on tuottaa tietoa, miten vesiliikennelain mukaiset alueelliset ja vesikulkuneuvotyyppiä koskevat kielto- ja rajoituspäätösten tiedonhallinta ja toimeenpanon valvonta tulee tehtävän siirron myötä ottaa haltuun, ja siten helpottaa valvovien viranomaisien ja merkintävastuullisten kuntien ja yleisten kulkuväylien ylläpitäjien työtä sekä vesilläliikkujien mahdollisuuksia noudattaa lainvoimaisia päätöksiä.
Päätöksiä on tehty 1950-luvun puolivälistä lähtien. Aikaisempia toimivaltaisia viranomaisia ovat olleet lääninhallitukset (LH), vapaakunnat, alueelliset ympäristökeskukset, Merenkulkulaitos (MKL) - entinen Merenkulkuhallitus (MKH), ELY-keskukset, Liikennevirasto ja Liikenteen turvallisuusvirasto (Trafi). Historian saatossa on ollut aikakausi, jolloin samanaikaisesti on ollut jopa kolmisenkymmentä toimivaltaista organisaatiota. Toimivaltaa oli jaettu eri valtion viranomaisille yleistä kulkuväylää, väyläalueen ulkopuolista aluetta tai kauppamerenkulun alusta koskevaksi sekä lisäksi vapaakunnille.
Jo ensiaskeleilla päätöksiä tarkasteltaessa selvisi, että aineisto oli erittäin heterogeenistä ja pirstaleista. Osa päätöksistä ei ollut enää lainvoimaisia, osasta puuttui liitekartta, joka määrittää rajoitus- tai kieltoalueen, osassa päätöksen tekstiosa ei täsmännyt rekisteritietojen kanssa. Samoin löytyi päällekkäisyyksiä ja päätösten toimeenpanijoiden kesken jopa toimivaltaylityksiä. Toisaalla vesiliikennemerkkien puutteista tuli runsaasti yhteydenottoja Väylävirastoon ja Traficomiin.
Opinnäytetyö on samalla toimeksianto, jonka tarkoituksena on tuottaa tietoa, miten vesiliikennelain mukaiset alueelliset ja vesikulkuneuvotyyppiä koskevat kielto- ja rajoituspäätösten tiedonhallinta ja toimeenpanon valvonta tulee tehtävän siirron myötä ottaa haltuun, ja siten helpottaa valvovien viranomaisien ja merkintävastuullisten kuntien ja yleisten kulkuväylien ylläpitäjien työtä sekä vesilläliikkujien mahdollisuuksia noudattaa lainvoimaisia päätöksiä.
Päätöksiä on tehty 1950-luvun puolivälistä lähtien. Aikaisempia toimivaltaisia viranomaisia ovat olleet lääninhallitukset (LH), vapaakunnat, alueelliset ympäristökeskukset, Merenkulkulaitos (MKL) - entinen Merenkulkuhallitus (MKH), ELY-keskukset, Liikennevirasto ja Liikenteen turvallisuusvirasto (Trafi). Historian saatossa on ollut aikakausi, jolloin samanaikaisesti on ollut jopa kolmisenkymmentä toimivaltaista organisaatiota. Toimivaltaa oli jaettu eri valtion viranomaisille yleistä kulkuväylää, väyläalueen ulkopuolista aluetta tai kauppamerenkulun alusta koskevaksi sekä lisäksi vapaakunnille.
Jo ensiaskeleilla päätöksiä tarkasteltaessa selvisi, että aineisto oli erittäin heterogeenistä ja pirstaleista. Osa päätöksistä ei ollut enää lainvoimaisia, osasta puuttui liitekartta, joka määrittää rajoitus- tai kieltoalueen, osassa päätöksen tekstiosa ei täsmännyt rekisteritietojen kanssa. Samoin löytyi päällekkäisyyksiä ja päätösten toimeenpanijoiden kesken jopa toimivaltaylityksiä. Toisaalla vesiliikennemerkkien puutteista tuli runsaasti yhteydenottoja Väylävirastoon ja Traficomiin.