Päivystyspotilaan jatkohoitoon siirtyminen hoitajien näkökulmasta Soiten yhteispäivystyksessä ja diagnostiikkaosastolla
Kylmämaa, Emma (2022)
Kylmämaa, Emma
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022121530127
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022121530127
Tiivistelmä
Opinnäytetyön toimintaympäristönä toimi Keski-Pohjanmaan peruspalvelukuntayhtymän eli Soiten yhteispäivystys sekä diagnostiikkaosasto. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata yhteispäivystyksen ja diagnostiikkaosaston hoitajien näkemyksiä siitä, miten päivystyspotilaan jatkohoitoon siirtyminen sujuu. Tavoitteena oli, että esimiehet voivat hyödyntää opinnäytetyön tuloksia kehittäessään siirtymiä yksiköissään.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Aineistonkeruu toteutettiin avoimella kyselylomakkeella Webropol-sivuston kautta jouluna 2021 yhteistyössä yhteispäivystyksen apulaisosaston kanssa. Henkilöt kyselyyn valittiin ennalta määriteltyjen kriteerien mukaan. Kyselyssä oli mukana lähi- ja sairaanhoitajia. Aineisto analysoitiin induktiivisella analyysimenetelmällä.
Opinnäytetyön tulosten mukaan siirtymässä hyvin toimii yhteistyö ja vuorovaikutus sekä Kela-taksi toiminta. Haasteina siirtymissä olivat suuri potilasvirta, osastojen kapasiteetti ottaa potilaita vastaan, siivouksen ongelmat, kiireinen ja rauhaton työympäristö, unohdukset ja puutteet kirjauksissa, lääkärinkiertojen pitkä kesto sekä diagnostiikkaosaston selkeän potilasryhmän puuttuminen. Lisäksi yksiköistä riippumattomina haasteina kotiutusta hankaloittavina tekijöinä olivat kotihoidon optimoinnin tavoitettavuus, huonokuntoiset potilaat, kotipalveluiden käynnistäminen sekä kotiuttamishoitajan poissaolo.
Ratkaisuksi haasteisiin ehdotettiin koordinoivien hoitajien lisäämistä ja heidän toimenkuvansa kehittämistä, potilaiden siirtämistä aulaan odottamaan kotiutumista, eristyshuoneiden käytön tarkastelua, sekä rauhallisempaa työskentelytilaa kirjallisille töille ja kotiuttamiselle. Lisäksi kotihoidon asiakkaiden hoitavien tahojen päivitys ja sisäisten virkanumeroiden lisääminen terveyskeskukseen, palvelukoteihin ja kotihoitoon nähtäisiin kotiutumista helpottavina asioina.
Jatkotutkimusaiheeksi ehdotuksena on tutkia potilaiden, sekä yksiköiden muun henkilökunnan näkökulman jatkohoitoon siirtymisestä. Lisäksi kotihoidon optimoinnin tavoitettavuuden ongelmia olisi syytä tutkia.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Aineistonkeruu toteutettiin avoimella kyselylomakkeella Webropol-sivuston kautta jouluna 2021 yhteistyössä yhteispäivystyksen apulaisosaston kanssa. Henkilöt kyselyyn valittiin ennalta määriteltyjen kriteerien mukaan. Kyselyssä oli mukana lähi- ja sairaanhoitajia. Aineisto analysoitiin induktiivisella analyysimenetelmällä.
Opinnäytetyön tulosten mukaan siirtymässä hyvin toimii yhteistyö ja vuorovaikutus sekä Kela-taksi toiminta. Haasteina siirtymissä olivat suuri potilasvirta, osastojen kapasiteetti ottaa potilaita vastaan, siivouksen ongelmat, kiireinen ja rauhaton työympäristö, unohdukset ja puutteet kirjauksissa, lääkärinkiertojen pitkä kesto sekä diagnostiikkaosaston selkeän potilasryhmän puuttuminen. Lisäksi yksiköistä riippumattomina haasteina kotiutusta hankaloittavina tekijöinä olivat kotihoidon optimoinnin tavoitettavuus, huonokuntoiset potilaat, kotipalveluiden käynnistäminen sekä kotiuttamishoitajan poissaolo.
Ratkaisuksi haasteisiin ehdotettiin koordinoivien hoitajien lisäämistä ja heidän toimenkuvansa kehittämistä, potilaiden siirtämistä aulaan odottamaan kotiutumista, eristyshuoneiden käytön tarkastelua, sekä rauhallisempaa työskentelytilaa kirjallisille töille ja kotiuttamiselle. Lisäksi kotihoidon asiakkaiden hoitavien tahojen päivitys ja sisäisten virkanumeroiden lisääminen terveyskeskukseen, palvelukoteihin ja kotihoitoon nähtäisiin kotiutumista helpottavina asioina.
Jatkotutkimusaiheeksi ehdotuksena on tutkia potilaiden, sekä yksiköiden muun henkilökunnan näkökulman jatkohoitoon siirtymisestä. Lisäksi kotihoidon optimoinnin tavoitettavuuden ongelmia olisi syytä tutkia.