Kuivarahtialusten rakennevaurioiden välttäminen
Rautomäki, Henri (2022)
Rautomäki, Henri
2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022121328626
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022121328626
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin kuivarahtialuksissa ilmeneviä rakennevaurioita, jotka ovat seurausta lastauksen, painolastinvaihdon tai satamakäyntien aikana tapahtuneista rasituksista. Työn tarkoituksena oli kartoittaa riskikohdat ja löytää turvallisia ratkaisuja rungon rasitusten minimointiin.
Työssä tutkittiin lähihistorian tunnettujen onnettomuustapauksien kautta erilaisten tekijöiden aiheuttamia vakavia aluksen uppoamiseen johtaneita runkovaurioita. Näiden perusteella voitiin nostaa turvallisuutta vaarantaviksi seikoiksi säätila, aluksen tyyppimuutokset ja ikä. Lisäksi tutkittiin kansainvälisen lainsäädännön ja luokituslaitosten asettamia minimivaatimuksia.
Riskikohtien kartoituksessa hyödynnettiin alan kirjallisuutta ja yksittäisiin heikkoihin pisteisiin keskittyneitä aiempia tutkimuksia. Näiden perusteella määriteltiin erilaisia rasitusilmiöitä, kuten leikkausvoimia ja taivutusmomentteja. Erityisen heikoiksi pisteiksi aluksilla ilmenivät kansiluukut, laipiot, kyljet, keula ja pohja. Lisäksi havaittiin eroja erilaisten teräslaatujen välillä.
Erilaisten lastaustapojen käyttämisestä löydettiin myös riskejä: Aluksen pohjan taipuminen heijastui pahimmassa tapauksessa myös vierekkäisiin rakenteisiin ja näiden kiinnityskohtiin. Myös lastauksen ja lastinkäsittelyvälineiden aiheuttamista pienistä vaurioista löydettiin yhteyksiä ruostumiseen ja rakenteiden heikkenemiseen. Aluksen satamakäyntien osalta tutkittiin lisäksi perinteisten ja diktaalilaitureiden välisiä eroja.
Tutkimuksen perusteella turvallinen toiminta edellyttää aina miehistön omaa valppautta: Vaurioita, erityisesti sellaisia, jotka syntyvät lastauksen ja laiturissaolon aikana, on seurattava ja epäkohtiin on puututtava. Rasitukset on pyrittävä pitämään minimissä. Vaikeisiin sääolosuhteisiin joutumista tulee välttää. Miehistön on myös tunnettava aluksensa ja havainnoitava aluksen liikehdintää ja kaikkea normaalista poikkeavaa myös merimatkan aikana.
Työssä tutkittiin lähihistorian tunnettujen onnettomuustapauksien kautta erilaisten tekijöiden aiheuttamia vakavia aluksen uppoamiseen johtaneita runkovaurioita. Näiden perusteella voitiin nostaa turvallisuutta vaarantaviksi seikoiksi säätila, aluksen tyyppimuutokset ja ikä. Lisäksi tutkittiin kansainvälisen lainsäädännön ja luokituslaitosten asettamia minimivaatimuksia.
Riskikohtien kartoituksessa hyödynnettiin alan kirjallisuutta ja yksittäisiin heikkoihin pisteisiin keskittyneitä aiempia tutkimuksia. Näiden perusteella määriteltiin erilaisia rasitusilmiöitä, kuten leikkausvoimia ja taivutusmomentteja. Erityisen heikoiksi pisteiksi aluksilla ilmenivät kansiluukut, laipiot, kyljet, keula ja pohja. Lisäksi havaittiin eroja erilaisten teräslaatujen välillä.
Erilaisten lastaustapojen käyttämisestä löydettiin myös riskejä: Aluksen pohjan taipuminen heijastui pahimmassa tapauksessa myös vierekkäisiin rakenteisiin ja näiden kiinnityskohtiin. Myös lastauksen ja lastinkäsittelyvälineiden aiheuttamista pienistä vaurioista löydettiin yhteyksiä ruostumiseen ja rakenteiden heikkenemiseen. Aluksen satamakäyntien osalta tutkittiin lisäksi perinteisten ja diktaalilaitureiden välisiä eroja.
Tutkimuksen perusteella turvallinen toiminta edellyttää aina miehistön omaa valppautta: Vaurioita, erityisesti sellaisia, jotka syntyvät lastauksen ja laiturissaolon aikana, on seurattava ja epäkohtiin on puututtava. Rasitukset on pyrittävä pitämään minimissä. Vaikeisiin sääolosuhteisiin joutumista tulee välttää. Miehistön on myös tunnettava aluksensa ja havainnoitava aluksen liikehdintää ja kaikkea normaalista poikkeavaa myös merimatkan aikana.