Aika hyppy : Eskosta Elvikseen isän jalanjäljissä, kuvia perheestä ja paikoista eri vuosikymmenillä
Kostiainen, Pasi (2022)
Kostiainen, Pasi
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022121328318
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022121328318
Tiivistelmä
Tutkimuksellinen opinnäytetyö on heijaste taiteellisesta opinnäytetyöstäni, valokuvateoskokonaisuudesta Aika hyppy – Eskosta Elvikseen isän jalanjäljissä, kuvia perheestä ja paikoista eri vuosikymmenillä. Se valmistuu näyttelyksi ja kirjaksi vuonna 2023.
Tutkin taiteellisessa opinnäytetyössäni kuvien kautta fyysisen ja henkisen ympäristön muuttumista ja muuttumattomuutta, näiden vaikutusta ihmiseen sekä asenteiden, arvojen ja mielentilojen periytymistä.
Menetelmällisesti kuvat edustavat kolmea eri kuvaustapaa. Postmoderneista viittauksista huolimatta teokset, joihin olen uudelleenkuvannut itseäni isän ympäristössä, ovat paljolti dokumentaarisia. Täysin dokumentaarisen valokuvauksen lavastamottomuuden ihannetta toteuttavat puolestaan muistisairaan äitini ympäristöä taltioivat kuvat. Impressionistisissa, jopa abstrakteissa kuvissa käsittelen puolestaan tuntemuksiani ja pelkojani omaan ikääntymiseen liittyen. Sairastunko itse muistisairauteen? Nämä sisäistä maailmaani hahmottavat kuvat ovat saaneet vaikutteita muun muassa piktorialismista sekä Anton Corbijnin kuvaustyylistä. Kutsun näiden tyylien synteesiä pikselismiksi.
Teoskokonaisuuden nimi Aika hyppy on sanaleikki. Se pohtii ajan jättämiä jälkiä. Esimerkiksi mahdollista muutosta sen suhteen, miten minun elämäni aikuisena suomalaisena eroaa isäni elämästä. Tarvitsenko postmodernia
naamiota, Elvis Presleyn aurinkolaseja asettuessani kuvattavaksi samoissa paikoissa kuin isäni?
Tutkin taiteellisessa opinnäytetyössäni kuvien kautta fyysisen ja henkisen ympäristön muuttumista ja muuttumattomuutta, näiden vaikutusta ihmiseen sekä asenteiden, arvojen ja mielentilojen periytymistä.
Menetelmällisesti kuvat edustavat kolmea eri kuvaustapaa. Postmoderneista viittauksista huolimatta teokset, joihin olen uudelleenkuvannut itseäni isän ympäristössä, ovat paljolti dokumentaarisia. Täysin dokumentaarisen valokuvauksen lavastamottomuuden ihannetta toteuttavat puolestaan muistisairaan äitini ympäristöä taltioivat kuvat. Impressionistisissa, jopa abstrakteissa kuvissa käsittelen puolestaan tuntemuksiani ja pelkojani omaan ikääntymiseen liittyen. Sairastunko itse muistisairauteen? Nämä sisäistä maailmaani hahmottavat kuvat ovat saaneet vaikutteita muun muassa piktorialismista sekä Anton Corbijnin kuvaustyylistä. Kutsun näiden tyylien synteesiä pikselismiksi.
Teoskokonaisuuden nimi Aika hyppy on sanaleikki. Se pohtii ajan jättämiä jälkiä. Esimerkiksi mahdollista muutosta sen suhteen, miten minun elämäni aikuisena suomalaisena eroaa isäni elämästä. Tarvitsenko postmodernia
naamiota, Elvis Presleyn aurinkolaseja asettuessani kuvattavaksi samoissa paikoissa kuin isäni?