Eroauttamisen digitaaliset palvelut: kuvaileva kirjallisuuskatsaus kansainväliseen tutkimukseen

Abstract

Tämän kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää, millaista kansainvälistä tutkimusta on tehty eroauttamisen digitaalisista palveluista sosiaalialalla. Eroauttamisen palveluilla pyritään turvaamaan lapsen oikeuksia elää rauhassa ja säilyttää suhteet hänelle tärkeisiin läheisiin erosta huolimatta. Palveluiden digitaalisuutta lisäämällä pyritään edistämään eroauttamisen palveluiden kattavuutta, saavutettavuutta ja oikea-aikaisuutta sekä samalla vähentämään asiakkuuteen mahdollisesti liittyvää häpeää. Kirjallisuuskatsauksen haut toteutettiin kesällä 2021 yhdeksään kansainväliseen lehteen ja viiteen tietokantaan. Tuloksena löydettiin 24 artikkelia, joista Yhdysvalloissa tehty tutkimus yhteistyövanhemmuuteen pyrkiviin erokasvatusohjelmien verkkototeutuksiin ja niiden tuloksellisuuteen muodosti selkeästi suurimman itsenäisen kokonaisuuden (10 artikkelia). Myös eurooppalaisessa tutkimuksissa oli tutkittu vastaavia toteutuksia (4) huomion kiinnittyessä kuitenkin enemmän toteutusten terveysvaikutuksiin. Lisäksi löytyi tutkimuksia digitaalisesta teknologiasta vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tukena (3), eli ns. virtuaalisesta vanhemmuusajasta. Tutkimuksia oli tehty myös digitaalisen ja sosiaalisen median vuorovaikutteisesta roolista erossa yleisemmin (3) ja eroon liittyvien riita-asioiden sovittelussa erityisemmin (2). Verkkoteknologioiden mahdollisuuksia itsehoidon tukena ja eroaiheisen asiantuntijatiedon hankinnassa itsenäisesti käsiteltiin myös (2). Aineistosta voidaan muodostaa suhteellisen hyvä kuva erokasvatuksen verkkototeutusten nykytilasta ja niiden kehittämistarpeista. Eroauttamisen digitaalisilla palveluilla voidaan tarkoittaa laidasta laitaan joko yksisuuntaisia, tiedon jakamiseen ja jäsentämiseen keskittyviä julkisesti saatavilla olevia verkkosivustoja, enemmän tai vähemmän vuorovaikutteisuutta lisääviä keskustelupalstoja, suljettuja, tunnistamisen kautta saavutettavia asiointipalveluita tai kaikkea näiden väliltä. Palvelut näyttävät kytkeytyvän vanhemmuuden lisäksi taloudellisiin huoliin, syrjäytymiseen, lähisuhde- ja perheväkivaltaan sekä mielenterveyden haasteisiin. Digiteknologian hyödyntäminen on kuitenkin vielä varsin jäsentymätöntä. Erilaisten teknologioiden ja palvelumuotojen keskinäisiä eroja ja rooleja on tarve selkeyttää osaksi lähipalveluiden kanssa muodostuvaa kokonaisuutta. Digitaalisten teknologioiden täyttä potentiaalia ei vielä ole hyödynnetty. Tulevaisuudessa erilaisten mobiilisovellusten, automatiikan ja tekoälyn hyödyntämisen odotetaan lisääntyvän. Sosiaalialan ammattilaisia tarvitaan erityisesti sosiaalisten tilanteiden ja vuorovaikutuksen sekä näihin liittyvien asiakaskohtaamisen käytänteiden ymmärtämisessä sekä mahdollisten uudistusten hallitussa toteuttamisessa siten, että ammattilaisten suosituksille kyetään antamaan eettisesti kestäviä ja tutkittuun tietoon perustuvia suosituksia. Itse kehittämistyö edellyttää monitoimijaista yhteistyötä.