”On se vielä lapsen kengissä” : Mentorointi perehdyttämisen tukena varhaiskasvatuksessa

Abstract

Opinnäytetyöni käsittelee mentorointia perehdyttämisen tukena varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuoda esille mitä mentorointi on ja miten mentorointiin suhtaudutaan varhaiskasvatuksessa mentoreiden ja johdon näkökulmasta. Tarkoituksena oli myös selvittää miten mentorointi tukee perehdyttämistä varhaiskasvatuksessa. Tutkimus oli kvalitatiivinen ja se toteutettiin suorittamalla ryhmä- ja yksilömuotoiset teemahaastattelut 11 kasvattajalle kolmessa jyväskyläläisessä päiväkodissa.

Teoriaosuudessa käsittelen päiväkotia työyhteisönä. Avaan mentorointia käsitteenä ja kuvaan myös sen lähikäsitteistä esimerkiksi työnohjausta ja kehityskeskusteluja. Tuon esille näkökulmia mentoroinnin kehityksestä, mentorin ja aktorin roolista, mentorointisuhteesta ja mentorointiohjelmista. Kuvaan lähemmin myös varhaiskasvatuksessa käytössä olevaa vertaisryhmämentorointia. Käsittelen mentorointia perehdyttämisen tukena ja mikä on johtajan rooli toteutettaessa mentorointia ja perehdyttämistä.

Tutkimustulokset osoittivat, että mentoroinnille on tarvetta myös varhaiskasvatuksessa. Vertaisryhmämentorointina toteutettava mentorointi on toiminut varhaiskasvatuksessa vasta yhden toimintavuoden. Tutkimuksen mukaan erityisesti vertaistuki korostui tapaamisissa. Keskustelut oman ammattiryhmän kanssa koettiin tärkeiksi ammatti-identiteetin selkeyttämisen kannalta. Mentoroinnilla nähtiin olevan työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen näkökulmasta positiivinen vaikutus. Suhtautuminen mentorointiin oli myönteistä. Mentorointiin liitettiin sitoutuneisuus ja vapaaehtoisuus. Mentorina toimiminen koettiin haasteelliseksi erityisesti tapaamisten ajankäytön suhteen. Mentoroinnin tulevaisuus nähtiin yhteisiä keskusteluja lisäävänä toimintana. Kehittämisen suhteen toivottiin enemmän koulutusta ennen mentorin tehtävän aloitusta ja lisää aikaa mentorointitapaamisiin. Mentorointi koettiin hyvänä jatkona perehdyttämiselle, koska mentoroinnille on varattu aika ja paikka päiväkodin toimintavuodessa. Perehdyttäminen kärsii enemmän ajan puutteesta ja näin ollen mentorointi on erinomainen tuki perehdyttämiselle. Johtajan rooli mentoroinnissa ja perehdyttämisessä oli tutkimuksen mukaan tärkeä, koska johtaja mahdollistaa mentorointiin osallistumisen työpäivän aikana ja on päävastuussa mentoroinnin ja perehdyttämisen toteuttamisesta.

This thesis examines how mentoring supports orientation in early childhood education. The aim was to bring out what mentoring is in early childhood education and how it is seen by mentors and the head of day care centre. The study was qualitative and was carried out by performing group and individual focused interviews with 11 educators in three kindergartens in Jyväskylä.

In the theoretical part I take a look to kindergarten as a work community. I open the concept of mentoring and reflect related terms such as professional guidance, and development discussions. I describe development of mentoring, roles of mentor and mentee and mentoring programs from different perspectives. I deal also with peer group mentoring that is commonly used in early childhood education. I explain the connection between orientation and mentoring and the role of the head of day care centre in the implementation of mentoring and orientation.

The results clearly show that there is a need of mentoring in early childhood education. Last year peer group mentoring was carried out for the first time in Jyväskylä in early childhood education and only in a few cities. According to the study, peer support was highlighted in mentoring meetings. Discussions with their own professional group were considered important for clarifying their professional identity. The results also show that mentoring has a positive impact on well-being at work and coping with workload. Mentoring was experienced positively. Mentoring was attached to words commitment and volunteering. Acting as a mentor was considered challenging, especially in case of finding enough time for an appointment. In the future mentoring was seen as a way to increase common discussion. For improvement, more training before the start of the mentor task and more time for mentor meetings were suggested. Mentoring was experienced as good follow-up for orientation, because mentoring is organized and has reserved time and place in the day care centre operating year. Orientation, on the other hand, suffers from the lack of time and, therefore, mentoring is an excellent support for the orientation. Head of day care centre were considered to play an important part in mentoring and orientation, because head of the day care centre allows participation in mentoring during working hours, and has the main responsibility for the implementation of mentoring and orientation.