Perehdytys osana sijaisen työhyvinvointia

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, kuinka Savonlinnan noutotukussa annettu perehdytys on vaikuttanut sijaisten työhyvinvointiin ja mitä kehitettävää siinä sijaisten mielestä olisi. Tutkimuksemme avulla saadaan tietoa kuinka perehdytys on järjestetty, miten sijaiset ovat sen kokeneet ja millainen vaikutus sillä on ollut työhyvinvointiin. Lisäksi saadaan tietoa, kuinka perehdytystä voisi kehittää.

Perehdyttämisen avulla luodaan edellytykset sille, että sijainen on tyytyväinen, pysyy kunnossa, sairastaa vähemmän ja huolehtii työn tuottavuudesta. Savonlinnan noutotukkuun palkataan sijaisia erityisesti juuri ennen kesäsesongin alkua. Savonlinnassa kesä on ravintoloitsijoille kiireisintä aikaa ja se näkyy myös noutotukussa vilkastuneena myyntinä ja työntekijöiden kiireenä. Sijaisia palkataan kuudesta kymmeneen henkilöä kesää kohti. Sijaisten työ alkaa juuri ennen kesäsesonkia ja perehdytykselle ei jää juurikaan aikaa kovan kiireen vuoksi. Sijaiselta vaaditaan nopeaa oppimis- ja sopeutumiskykyä, jotta kiireiseen työnkuvaan pääsisi mukaan. Tutkimuksemme on kvalitatiivinen. Tutkimusaineistomme koostuu seitsemästä vuoden 2012 tai sen jälkeen perehdytyksen saaneen sijaisen haastattelusta. Haastattelumenetelmänä on teemahaastattelu.

Tulosten perusteella voidaan todeta perehdytyksellä olleen vaikutusta sijaisten työhyvinvointiin. Parhaimmillaan annettu perehdytys lisäsi työmotivaatiota, työhön sitoutumista, turvallisuuden tunnetta, yritteliäisyyttä ja paransi työnlaatua sekä tehokkuutta. Puutteellisen perehdytyksen järjestämisen ja sisällön koettiin aiheuttavan hämmennystä, epävarmuutta, väsymystä sekä toimettomuuden ja avuttomuuden tunteita. Kehitysehdotuksia nousi esille perehdytyksessä puutteelliseksi koetuista asioista. Omaa nimettyä ohjaajaa kaivattiin, jolloin myös perehdytyksen seurantaan ja sen yksilöllisyyteen olisi voitu kiinnittää paremmin huomiota. Myös perehdytysmateriaaliin ja työturvallisuuteen toivottiin parannuksia. Tutkimustamme voi jatkossa hyödyntää perehdytysrungon ja materiaalin suunnittelussa. Jatkotutkimuksia voisi olla perehdytys ja työssäjaksaminen perehdyttäjän tai esimiehen näkökulmasta

The purpose of our thesis was to find out how orientation affects the new substitutes’ welfare at work and how it should be developed in the wholesale of Savonlinna. Our thesis provides information about how the orientation is organised, how the substitutes have experienced it and whether it has had an impact on well-being at work. In addition we provide information on how orientation could be improved.

Orientation of substitute workers is carried out to create the prerequisites for well-being at work, staying in shape, minimizing sick leaves and taking care of the productivity of labour. At the wholesale of Savonlinna substitutes are hired especially just before summer season. The summer in Savonlinna is the busiest time for restaurants and it can also be noticed through increased sales and busy working days. The number of substitutes is 6 – 10 each summer. The substitutes begin at work just before the summer season and orientation is not given much time due to haste. Substitutes are required of the ability to learn and adapt quickly in order to become part of the busy working environment. Our study is qualitative. The research material consists of interviews with seven substitutes who received orientation in or after 2012. The interview method was themed interview.

The results suggest that the orientation had had an impact on well-being at work. At its best the orientation increased work motivation, commitment, sense of security and improved the quality of work and efficiency. Lack of orientation seemed to cause confusion, fatigue, inactivity and feelings of helplessness. Suggestions for improvement emerged based on the shortcomings that the interviewees had experienced regarding present orientation routines. For example, there should be an assigned mentor to ensure better follow-up and individuality. Also the orientation material and safety at work could be improved. Our study can be utilised in the design of framework and material for an orientation programme. Further research could focus on orientation from the point of view of superior or mentor.