Hengitysharjoittelu kivunhallinnassa : kirjallisuuskatsaus

Abstract

Kivunhallinta on monisyistä ja sen menetelmät sisältävät mm. lääkehoitoa, fyysistä harjoittelua, perinteisiä fysikaalisia menetelmiä, kognitiivisia ja psykologisia menetelmiä. Kivunhallintamenetelmiä täydentämässä olennaisia ovat erilaiset rentoutus- ja hengitystekniikat, joilla on pitkä historia erilaisissa keho ja mieli tekniikoissa. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa kuvaileva kirjallisuuskatsaus hengitysharjoittelun sekä kivun yhteydestä ja sen tavoitteena on lisätä fysioterapeuttien ymmärrystä hengitysharjoittelun vaikutuksista kipuun ja hengitysharjoittelun soveltamista osana kivunhallintaa.

Opinnäytetyön aineisto on haettu CINAHL ja MEDLINE tietokannoista. Katsaukseen on valikoitu englanninkielisiä tutkimuksia, jotka käsittelevät hengitysharjoittelun vaikutuksia kivunhallinnassa. Tässä opinnäytetyössä on tarkoitus keskittyä interventioihin, joissa hengitysharjoittelua on käytetty ainoana tai pääasiallisena lääkkeettömänä kivunhallintamenetelmänä aikuisilla. Opinnäytetyössä on keskitytty uusimpaan tutkimukseen vuosilta 2017–2022.

Tutkimukset ovat hyvin heterogeenisiä kivun etiologian, laadun, tyypin ja intensiteetin sekä käytetyn hengitystekniikan mukaan. Kuitenkin niissä havaittiin hengitysharjoittelulla olevan yhteneväisiä vaikutuksia kivun lievittymiseen. Kontrolloidun, rytmitetyn hengityksen koetaan auttavan kivunhallinnassa ennen kaikkea rentoutumisen kautta. Hengitysharjoituksissa on käytetty useimmiten hidasta hengitystaajuutta (kuusi kertaa minuutissa), pidempää uloshengitystä suhteessa sisäänhengitykseen, taukoja hengitysvaiheiden välissä, vastustettua hengitystä, palleahengitystä ja keskittymistä tietoiseen hengitykseen. Kipukokemuksen säätelymekanismeiksi on ehdotettu autonomista säätelyä, tarkkaavaisuuden siirtämistä, keskittymistä sekä terapiaan liittyviä odotuksia.

Tutkimusten mukaan hengitysharjoittelu voidaan nähdä tehokkaana täydentävänä menetelmänä kivunhallinnassa lääkehoidon ja fysioterapian rinnalla. Keskeistä harjoittelussa vaikuttaisi olevan hengitysharjoittelulla saavutettu rentoutuminen. Taustalla vaikuttavat mekanismit liittyvät autonomiseen, kognitiiviseen ja emotionaaliseen säätelyyn sekä terapiaan kohdistuviin odotuksiin. Tarkempien vaikutusmekanismien selvittämiseksi tarvitaan standardisoituja tutkimusasetelmia, joissa on kontrolloitu interventioon liittyvät odotukset, keskittyminen, tarkkaavaisuuden siirtäminen sekä hallinnantunne.