Riita-asiain oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden kohtuullistaminen

Abstract

Oikeudenkäynnin hävinnyt osapuoli maksaa yleensä sekä omat että vastapuolen oikeudenkäyntikulut, joiden määrä on yli kaksinkertaistunut kahden viime vuosikymmenen aikana. Pelko häviämisestä ja sen myötä maksettavista kuluista johtaa siihen, että oikeutta ei haeta tuomioistuimesta. Melkein puolet suomalaisista ei lähtisi kuluriskin takia oikeuteen. Perustuslaillinen oikeus jää nyt käyttämättä taloudellisen uhan vuoksi. Ankara kuluvastuu ja isot oikeudenkäyntikulusummat voivat johtaa asianomaisen oikeutta hakiessaan henkilökohtaiseen konkurssiin. Riskiä hävitä ja joutua maksajaksi käytetään esimerkiksi painostaessa taloudellisesti heikommassa olevaa osapuolta sovintoon.

Tavoitteena oli tarkastella, miksi tällainen uudistus on tarpeen ja mitä toimenpiteitä, ehdotuksia ja uudistuksia esitetään asiantilan korjaamiseksi sekä miten ne käytännössä toimisivat ja muuttaisivat nykytilaa. Opinnäytetyössä käytettiin sanamuodon mukaista ja laventavaa kielellistä tulkintaa, jonka avulla tulkittiin muun muassa Oikeusministeriön asettaman työryhmän keinoja ja lausuntoja oikeudenkäyntikulujen alentamiseksi oikeustieteellisiä tutkimuksia ja artikkeleita hyödyntäen.

Opinnäytetyö toteutettiin oikeusdogmaattisena eli lainopillisena tutkimuksena. Tutkimuskysymys oli miten riita-asiain oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta voisi kohtuullistaa. Kohtuullistamisella ei tarkoitettu tuomioistuimen viran puolesta tekemää kohtuullistamista, vaan miten kuluja saisi lähtökohtaisesti euromäärältään pienemmäksi ja prosessikynnystä alemmaksi. Lisäksi opinnäytetyössä käsiteltiin esimerkinomaisesti myös oikeusapua ja oikeusturvavakuutusta. Tämä tutkimuksellinen valinta tehtiin, koska haluttiin osoittaa, minkälaisista rahasummista on kyse, jos oikeusapua ja -turvavakuutusta asianomainen saa ja toisaalta jos ei saa.

Tutkimuksessa havaittiin, että esimerkiksi kulukatto tai hintasäätely oikeudellisten avustajien palkkioille olisi tehokas toimenpide. Lisäksi oikeudenkäyntien keston lyhennys lisäresursseilla ja paremmalla prosessinjohdolla auttaisivat. Myös oikeudenkäymiskaaren 21. luvun pykälän 8 b kehittäminen, digitaaliset työkalut ja niiden käyttö sekä kevennetty oikeudenkäyntimenettely olisivat mahdollisia ratkaisuja.