Jazztyttö-musikaalin naispääosan puvustus
Hahto, Inka (2014)
Hahto, Inka
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014052710521
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014052710521
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli puvustaa Jazztyttö-musikaalin pääosanesittäjä Iiris ja pukujen avulla tukea roolihahmoa ja tämän kehitystä musikaalin aikana. Toimeksiantajani oli Ruokolahden musiikkiteatteriyhdistys ry. Musikaali sijoittui 1930-luvun alun Kotkaan. Työssäni perehdyin 1920- ja 1930-lukujen muotiin sekä kaupunkikulttuuriin.
Suunnitteluprosessin apuna käytin Lambin ja Kallalin (1992) vaatetussuunnittelun kehysmallia ja siihen sisältyvää käyttäjän tarpeet ja toiveet huomioivaa FEA-mallia. Malli soveltui työskentelyyni hyvin, sillä se auttoi huomioimaan käyttäjän ja ympäröivän kulttuurin lisäksi toimivuuden teatteriesityksessä. Tein molemmista malleista omaan työskentelyyni sopivat sovellukset. Käsikirjoituksen analysoinnissa käytin apuna Inghamin ja Coveyn (1992) kehittämää kysymysrunkoa, jonka avulla tein myös roolianalyysin.
Roolihahmolla oli musikaalissa kolme eri asukokonaisuutta: charleston-puku, arkipuku ja hääpuku. Suunnittelin ja valmistin kaikki kolme asukokonaisuutta ja niiden lisäksi valmistin asusteita, joilla pystyi välittämään katsojalle ajan kulumisen useiden vaatekokonaisuuksien sijasta. Suunnittelussa huomioin pukumuodin ja aikakauden kulttuurin.
Tein suunnittelun pohjaksi Iiriksen puvuista ideakollaasit ja niiden pohjalta aloitin luonnostelun. Pukuihin käytetyt materiaalit hankin pääosin kirpputoreilta. Arvioin pukujen toimivuutta harjoituksissa ja tein tarvittavat korjaukset pukuihin. Työskentelyni ja Iiriksen valmiiden pukujen arviointia varten pyysin ohjaajalta ja näyttelijältä palautteen. Arvioin valmiissa puvuissa FEA-mallin sovelluksen kriteerien täyttymistä. Saamani palaute oli pääosin myönteistä. Iiriksen puvustus toimi esityksessä hyvin ja oli käsikirjoituksen mukainen sekä tuki roolihahmon kasvutarinaa. Vaatteen muuntaminen asusteiden avulla uudeksi vaatteeksi sai ohjaajalta ja työryhmältä kehuja.
Toivon opinnäytetyöstäni olevan hyötyä pukusuunnittelijoille, jotka tutkivat 1920- ja 1930-luvun muotia sekä muille aikakaudesta tietoa hakeville.
Suunnitteluprosessin apuna käytin Lambin ja Kallalin (1992) vaatetussuunnittelun kehysmallia ja siihen sisältyvää käyttäjän tarpeet ja toiveet huomioivaa FEA-mallia. Malli soveltui työskentelyyni hyvin, sillä se auttoi huomioimaan käyttäjän ja ympäröivän kulttuurin lisäksi toimivuuden teatteriesityksessä. Tein molemmista malleista omaan työskentelyyni sopivat sovellukset. Käsikirjoituksen analysoinnissa käytin apuna Inghamin ja Coveyn (1992) kehittämää kysymysrunkoa, jonka avulla tein myös roolianalyysin.
Roolihahmolla oli musikaalissa kolme eri asukokonaisuutta: charleston-puku, arkipuku ja hääpuku. Suunnittelin ja valmistin kaikki kolme asukokonaisuutta ja niiden lisäksi valmistin asusteita, joilla pystyi välittämään katsojalle ajan kulumisen useiden vaatekokonaisuuksien sijasta. Suunnittelussa huomioin pukumuodin ja aikakauden kulttuurin.
Tein suunnittelun pohjaksi Iiriksen puvuista ideakollaasit ja niiden pohjalta aloitin luonnostelun. Pukuihin käytetyt materiaalit hankin pääosin kirpputoreilta. Arvioin pukujen toimivuutta harjoituksissa ja tein tarvittavat korjaukset pukuihin. Työskentelyni ja Iiriksen valmiiden pukujen arviointia varten pyysin ohjaajalta ja näyttelijältä palautteen. Arvioin valmiissa puvuissa FEA-mallin sovelluksen kriteerien täyttymistä. Saamani palaute oli pääosin myönteistä. Iiriksen puvustus toimi esityksessä hyvin ja oli käsikirjoituksen mukainen sekä tuki roolihahmon kasvutarinaa. Vaatteen muuntaminen asusteiden avulla uudeksi vaatteeksi sai ohjaajalta ja työryhmältä kehuja.
Toivon opinnäytetyöstäni olevan hyötyä pukusuunnittelijoille, jotka tutkivat 1920- ja 1930-luvun muotia sekä muille aikakaudesta tietoa hakeville.