Yksin asuvien kokemuksia korona-ajasta: Tampereen Nekalassa vuosina 2020-2022.
Leliebre, Niina (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022112023229
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022112023229
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten Tampereen Nekalassa yksin asuvat ihmiset ovat kokeneet korona-ajan, ja mitä he kaipasivat elämäänsä korona-aikana vuosina 2020–2022.
Tutkimus toteutettiin kahden fokusryhmäkeskustelun avulla, joihin osallistui yhteensä viisi henkilöä. Fokusryhmäkeskustelut järjestettiin Nekalan seurakuntatalolla maaliskuussa 2022. Analyysimenetelmänä tutkimuksessa käytettiin sisällönanalyysiä ja teemoittelua.
Fokusryhmäkeskusteluiden avulla saatiin tietoa siitä, miltä korona-aika osallistujien mielestä oli tuntunut. Erityisesti sosiaalisten suhteiden ja mielekkään tekemisen puuttuminen korona-aikana oli hankalaa. Fokusryhmäkeskusteluista löytyneet teemat ovat: Tunteet, luopuminen, pelko, voimavarat, uudet asiat, kyllästyminen, tulevaisuus ja toivo. Korona-aikaan liittyi uudenlaisia arjen rutiineita ja tiiviimpää yhteydenpitoa läheisiin. Lähiluonnon ja liikunnan merkitys korostuivat korona-aikana.
Vaikka ihmisten seurakuntayhteys on heikompi kuin aiempina vuosina, voi seurakunta vastata ihmisten hätään monipuolisesti. Erityisesti etsivän työn ja moniammatillisen yhteistyön merkitys on suuri. Uudenlaisia matalan kynnyksen paikkoja, joissa ovi on auki myös kriisien keskellä, tarvitaan jatkossakin.
Tutkimus toteutettiin kahden fokusryhmäkeskustelun avulla, joihin osallistui yhteensä viisi henkilöä. Fokusryhmäkeskustelut järjestettiin Nekalan seurakuntatalolla maaliskuussa 2022. Analyysimenetelmänä tutkimuksessa käytettiin sisällönanalyysiä ja teemoittelua.
Fokusryhmäkeskusteluiden avulla saatiin tietoa siitä, miltä korona-aika osallistujien mielestä oli tuntunut. Erityisesti sosiaalisten suhteiden ja mielekkään tekemisen puuttuminen korona-aikana oli hankalaa. Fokusryhmäkeskusteluista löytyneet teemat ovat: Tunteet, luopuminen, pelko, voimavarat, uudet asiat, kyllästyminen, tulevaisuus ja toivo. Korona-aikaan liittyi uudenlaisia arjen rutiineita ja tiiviimpää yhteydenpitoa läheisiin. Lähiluonnon ja liikunnan merkitys korostuivat korona-aikana.
Vaikka ihmisten seurakuntayhteys on heikompi kuin aiempina vuosina, voi seurakunta vastata ihmisten hätään monipuolisesti. Erityisesti etsivän työn ja moniammatillisen yhteistyön merkitys on suuri. Uudenlaisia matalan kynnyksen paikkoja, joissa ovi on auki myös kriisien keskellä, tarvitaan jatkossakin.