Covid-19 ja ikääntyneiden yksinäisyyden yleistyminen : kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Opinnäytetyn aiheena on koronan vaikutus ikääntyneiden kokemaan yksinäisyyteen. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Työtä voi hyödyntää sosaali- ja terveysalalla tehtävässä työssä, kun tarvitaan tietoa koronan vaikutuksista ikääntyneiden kokemasta yksinäisyydestä ja yksinäisyyden lieventämismenetelmistä. Tavoitteena oli löytää keinoja koronapandemian haittojen tunnistamiseen ja korjaamiseen.

Opinnäytetyön tietoperusta koostuu alan kirjallisuudesta ja tietolähteistä. Tieteellisiä tietolähteitä hyödynnettiin antamaan tietoa koronan vaikutuksista ikääntyneiden yksinäisyyteen. Vallitsevasta koronapandemiasta oli tärkeää etsiä tietoa, jos tulevaisuudessa tulee vastaavia epidemioita, jolloin tarvitaan tietoa yksinäisyyden haittojen torjumisesta. Tavoitteena oli selvittää keinoja, joilla voi lievittää ikääntyneiden yksinäisyyttä. Opinnäytetyön teoriaosan tehtävänä oli kuvata, mitkä tekijät vaikuttivat ikääntyneiden yksinäisyyden kokemuksiin korona-aikana ja minkälaisilla keinoilla yksinäisyyttä voidaan lievittää. Aineisto kerättiin sekä suomalaisesta että vieraskielisestä tietokannasta sisäänotto- ja poissulkukriteereiden avulla. Analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Tulosten mukaan korona merkitsee eri asioita ikääntyneille. Yhteistä oli kuitenkin se seikka, että koronarajoitukset heikensivät ikääntyneiden elämälaatua, hyvinvointia ja aktivisuutta. Yksinäisyys oli hyvin yleistä. Haavoittuneessa asemassa olevat vanhukset kärsivät eniten koronarajoitusten haitoista. Muistisairailla havaittiin kognition ja toimintakyvyn alentumista. Masennusoireet ja yksinäisyyden kokemukset yleistyivät ikääntyneiden ryhmässä maailmanlaajuisesti. Koronarajoitukset vaikuttivat ikääntyneiden yksinäisyyskokemusten lisääntymiseen, sosiaaliseen eristäytymiseen, omaisten tapaamisen vähenemiseen ja kotona vietetyn ajan lisääntymiseen.

Korjaavia toimenpiteitä tehtiin etenkin etäpalvelujen kehittämisen osalta. Korjaavaa työtä joudutaan kuitenkin tekemään vielä pitkään ikääntyneiden kokonaisvaltaisen toimintakyvyn tukemiseksi. Korona-ajan yksinäisyyden lievittämiskeinoja ovat gerontologisen työn ja koulutuksen kehittäminen, palvelu- ja harrastetoiminnan ylläpitäminen sekä digitaalisen tuen ja yksilöllisten palvelutarpeiden huomioiminen. Korjaavaan työhön tarvitaan sekä julkista että yksityistä sosiaali- ja terveysalaa sekä kolmatta sektoria. Yhteiskunnassa tarvitaan parempaa kykyä, strategiaa ja vanhuspolitiikkaa vastaamaan pandemia-ajan palvelun tarpeeseen. Ikääntyneiden mielipiteitä tulee kuunnella palvelujen suunnittelemissa ja toteuttamisessa.

Tätä opinnäytetyötä voi hyödyntää gerontologisessa työssä ja koulutuksessa. Jatkokehitysideana on tutkia, kuinka ikääntyneiden aktiviteetit vaikuttavat ikääntyneiden hyvinvointiin. Riskiryhmien erityistarpeista olisi tärkeää tehdä jatkotutkimuksia monialaisen palvelutarpeen tunnistamiseksi.