Nostolava- ja säiliöyksiköiden uudelleensijoittelu Helsingin kaupungin pelastuslaitoksella

Abstract

Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen toimiessa täydessä valmiudessa on miehitettynä neljä nostolavayksikköä ja kolme säiliöyksikköä. Kun pelastuslaitos toimii minimivalmiudessa kumpaakin yksikkötyyppiä, on miehitettynä vähintään kaksi kappaletta. Kyseiset yksiköt ovat hajasijoitettuina eri pelastusasemille. Nykyinen sijoitusratkaisu on jo pitkäaikainen ja vakiintunut. Erityisesti minimivalmiudella toimittaessa se ei ole pelastustoiminnan toimintavalmiuden kannalta paras mahdollinen. Pelastusasemaverkoston kehittämiseksi rakennetaan neljä uutta pelastusasemaa. Uudet pelastusasemat, jatkuvasti kasvava pääkaupunki sekä lisääntyvä toiminnan analysoinnissa hyödynnettävän datan määrä loivat sopivan ajankohdan tarkastella nostolava- ja säiliöyksiköiden uudelleensijoittelua.

Tässä opinnäytetyössä määritetään paras mahdollinen sijoitusratkaisu kyseisille yksiköille sekä täydessä-, että minimivalmiudessa toimittaessa. Lisäksi tässä opinnäytetyössä arvioidaan nykyisen minimivalmiuden määritelmän riittävyyttä. Yksiköiden uudelleensijoittelun aiheuttamien henkilöstövaikutusten selvittäminen on rajattu tämän opinnäytetyön ulkopuolelle.

Toimintavalmiuden määrittely on johdettu kansallisen säädösperustan pohjalta. Työn laadinnan yhteydessä on tutustuttu kansallisiin ja kansainvälisiin toimintavalmiutta ja yksiköiden uudelleensijoittelua käsitteleviin julkaisuihin. Kehittämistehtävä on toteutettu tapaustutkimuksen menetelmin ja kyseessä on määrällinen tutkimus. Tutkimusaineistona ovat olleet hätäkeskustietojärjestelmä Ericasta sekä pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilasto PRONTO:sta saatavat tiedot.

Tulosten perusteella pelastustoiminnan toimintavalmius on täydessä valmiudessa toimittaessa suhteellisen hyvällä tasolla. Uudelleensijoittelulle on havaittavissa tarvetta erityisesti nostolavayksiköiden osalta. Minimivalmiudessa toimittaessa uudelleensijoittelu ja miehitettävien yksiköiden määrittely on tarpeellista. Nykyistä minimivalmiuden tasoa voidaan pitää pelastustoiminnan toimintavalmiuden ja suorituskyvyn kannalta riittävänä.

The subject of the thesis was the relocation of hydraulic platform trucks and water carriers in Helsinki City Rescue Department. When working on a full preparedness level there are four manned hydraulic platform trucks and three water carriers. When working on a minimum preparedness level there are at least two manned units in both categories. Current location of those units is aerial decentralization based on long-term process and limitations between sizes of the rescue stations and units. When working on a minimum preparedness level the current location solution does not offer the best possible response time. Helsinki City Rescue Department is developing its service network by building four new rescue stations during this decade.

The research question in this thesis was to find the best possible location solution for these units working in both preparedness levels. Also, there was a need to analyse if the current definition of the minimum preparedness level is sufficient. Effects of the unit’s relocation to the employees were outlined from the thesis.

The knowledge base was national statutes for the organising rescue services. International studies of the relocating rescue units were also studied during the process. The research method was quantitative. The data were collected from two different information systems which are only for authority use. The data were analysed using case study.

The main result of the thesis was that the relocation is needed especially for the hydraulic platform trucks. Definition for the minimum preparedness level was stated to be sufficient. However, the minimum preparedness level needs unit relocation and definition which units are to be manned.