Sosiaalisen kohtaamisen harjoittelua virtuaaliympäristössä
Adler, Oskari (2022)
Adler, Oskari
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022110722170
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022110722170
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on muodoltaan laadullinen kehittämistyö, jonka tarkoitus oli selvittää virtuaalilasien soveltumista Laurea ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijoiden käyttöön. Työn tavoitteena on madaltaa Laurea ammattikorkeakoulun kynnystä käyttää VR-teknologiaa osana opintotarjontaa. Opinnäytetyön tilaajana toimivat Laurea-ammattikorkeakoulun koordinoimat hankkeet Developing wearable intelligence learning environment – WeaLE ja Yhdessä lisää yritteliäisyyttä – YLY. WeaLE-hanke on toiminut osana sosionomin tutkintoa 45 opintopisteen verran. Puettavan älykkyyden soveltamista on pilotoitu YLY-hankkeen tapahtumassa VR-pajan suunnittelulla ja toteuttamisella Riihimäen lukion opiskelijoille.
Laadullisessa kehittämistyössä ei ole keskeisiä tutkimuskysymyksiä, vaan asiaa on lähestytty tutkimalla VR-teknologian syntyhistoriaa, kehitystä ja merkitystä, sekä perehtymällä tiedossa olleisiin suomalaisiin VR-hankkeisiin sosiaali- ja terveysalalla. Varsinaisena kehittämistyönä toimi korkeanpaikanpelkoisille sosionomiopiskelijoille pidetty VR-ohjaus, jossa pelattiin kiipeilypeliä, käytettiin Anne Frank-museosovellusta, sekä tutustuttiin rentoutusharjoituksiin terapiasovelluksen avulla.
Sosiaalinen kohtaaminen ilmentyi ohjauksessa ohjaajan ja osallistujien välille syntyvänä dialogina, sekä ohjaajan kannalta ratkaisu- ja voimavarakeskeisenä lähestymisenä niin yksilö- kuin ryhmätyöskentelyssä. Työn tuloksia on lähestytty käytännöllisin menetelmin, joita ovat olleet pelillistäminen sekä ohjauksen strukturoimaton havainnointi, sekä yhteinen palautekeskustelu.
Kehittämistyöstä saatujen tulosten avulla huomattiin, että VR-ympäristössä voidaan harjoitella erilaisia pelitapahtumia turvallisesti, vaikka käsiteltävä aihe aiheuttaisi osallistujille pelkoa. Tulosten perusteella VR-teknologia oli helppo omaksua ja se tarjoaa monia mahdollisuuksia sosiaali- ja terveysalan asiakastyössä ja koulutuksessa. Kehittämistyön tulosten avulla Laurea ammattikorkeakoulu saa valmiudet organisoida VR-ohjaustapahtumia osana opintotarjontaansa.
Asiasanat: Virtuaaliympäristö, Virtuaalilasit, Sosiaalinen kohtaaminen
Laadullisessa kehittämistyössä ei ole keskeisiä tutkimuskysymyksiä, vaan asiaa on lähestytty tutkimalla VR-teknologian syntyhistoriaa, kehitystä ja merkitystä, sekä perehtymällä tiedossa olleisiin suomalaisiin VR-hankkeisiin sosiaali- ja terveysalalla. Varsinaisena kehittämistyönä toimi korkeanpaikanpelkoisille sosionomiopiskelijoille pidetty VR-ohjaus, jossa pelattiin kiipeilypeliä, käytettiin Anne Frank-museosovellusta, sekä tutustuttiin rentoutusharjoituksiin terapiasovelluksen avulla.
Sosiaalinen kohtaaminen ilmentyi ohjauksessa ohjaajan ja osallistujien välille syntyvänä dialogina, sekä ohjaajan kannalta ratkaisu- ja voimavarakeskeisenä lähestymisenä niin yksilö- kuin ryhmätyöskentelyssä. Työn tuloksia on lähestytty käytännöllisin menetelmin, joita ovat olleet pelillistäminen sekä ohjauksen strukturoimaton havainnointi, sekä yhteinen palautekeskustelu.
Kehittämistyöstä saatujen tulosten avulla huomattiin, että VR-ympäristössä voidaan harjoitella erilaisia pelitapahtumia turvallisesti, vaikka käsiteltävä aihe aiheuttaisi osallistujille pelkoa. Tulosten perusteella VR-teknologia oli helppo omaksua ja se tarjoaa monia mahdollisuuksia sosiaali- ja terveysalan asiakastyössä ja koulutuksessa. Kehittämistyön tulosten avulla Laurea ammattikorkeakoulu saa valmiudet organisoida VR-ohjaustapahtumia osana opintotarjontaansa.
Asiasanat: Virtuaaliympäristö, Virtuaalilasit, Sosiaalinen kohtaaminen