Kivun arviointi ja kirjaaminen Oulun yliopistollisessa sairaalassa : Sairaanhoitajien kokemuksia kirurgisilta vuodeosastoilta

Abstract

Tämä opinnäytetyö kuvaa kivun arvioimista ja kirjaamista Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) kirurgisilla vuodeosastoilla. Kivun hoitoa ja arviointia on aikaisemmin tutkittu paljon potilaan näkökulmasta, joten tutkimus päätettiin tehdä nyt sairaanhoitajien näkökulmasta. Tarkoituksena on kuvata sairaanhoitajien kokemuksia toteuttamastaan kivun arvioinnista ja kirjaamisesta. Tutkimuksessa kuvattiin mitkä asiat sairaanhoitajien kokemuksesta edistivät tai estivät kivun arviointia ja kirjaamista. Tutkimuksen tulokset kuvasivat myös sairaanhoitajien kokemaa kivunhoitokoulutuksen tarvetta. OYS voi hyödyntää tutkimustuloksia suunnitellessaan koulutuksia kivun arvioinnista ja kirjaamisesta. Opinnäytetyön myötä vahvistimme omaa osaamistamme kivun arvioinnin ja kirjaamisen osalta sekä saimme arvokasta kokemusta tutkimusprosessin kulusta.

Kivun kokeminen on potilaalle aina subjektiivinen kokemus joten kivun tarkka arvioiminen on hankalaa ilman yhtenäisiä mittareita. Siksi onkin tärkeää, että sairaanhoitaja arvioi kipua erilaisten mittareiden avulla. Hyvä kivunhoito auttaa potilasta paranemaan nopeammin. Potilaiden sairaalassaoloaika lyhenee, jos heidän toipumisensa tapahtuu hoitosuunnitelman mukaisesti. Jatkuva ja yhtenäinen kirjaaminen kivun hoidosta ja arvioinnista tuo luotettavuutta ja turvallisuutta potilastyöhön.

Tutkimus toteutettiin kyselylomakkeen avulla. Kyselylomakkeessa oli sekä monivalinta että avoimia kysymyksiä. Kyselylomakkeet toimitettiin kahdelle osastolle (N=48) ja vastauksia saatiin 34 kappaletta.

Sairaanhoitajien kuvauksen mukaan kivun arviointi ja kirjaaminen toteutuu vaihtelevasti. Kivun arvioimisessa käytetään useimmiten apuvälineitä. Kivun kirjaamisessa keskistytään enemmän kuvailemaan kipua kuin numeraaliseen kirjaamiseen. Kivun hoidon ja arvioinnin kirjaamiseen vaikuttavat kiire ja potilaan yhteistyökyky.

Kehitysehdotuksena olisi sairaanhoitajille järjestettävät säännölliset kivun arviointiin ja kirjaamiseen liittyvät koulutukset. Jatkotoimenpiteenä tulevaisuudessa voisi annetun koulutuksen jälkeen sairaanhoitajille tehdä kysely siitä, että miten he kokevat lisäkoulutuksen vaikuttaneen käytännön työssä. Kirjaaminen helpottuisi, jos kirjaaminen tapahtuisi reaaliajassa silloin kun lääkkeitä jaetaan potilaalle.

This thesis is about post-operative pain management and documentation in surgical wards in Oulu University Hospital. There are many studies which deal with pain man-agement and assessment. However, most of them are conducted from the patients’ per-spective.

The main aim was to reveal how registered nurses experienced their abilities in pain assessment and documentation. The objective was also to know what nurses considered helpful or restraining when assessing pain and documenting it.

Data was collected by handing out questionnaires to surgical nurses. The answers were analysed both quantitatively and qualitatively. The questionnaires consisted of open-ended and multiple-choice questions.

Results revealed that according to nurses, pain assessment and documentation varied depending on how much time nurses had to the co-operation between staff members of patients. In most cases nurses used pain measurement instruments, such as VAS (visual analogue scale), to measure pain. In documentation nurses focused on describing pain and numeral recording was often forgotten or the time was considered too short to do all the recordings. About a half of the participants wanted to have education in pain as-sessment and documentation.

Oulu University Hospital can use the results when they design new new training programs in pain assessment and documentation. A unified documentation system and pain measurement policy would bring flexibility to nursing.