Ensihoitajien psyykkinen kuormittuminen Etelä-Pohjanmaan ensihoitopalvelussa
Turja, Aaro (2022)
Turja, Aaro
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022092520428
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022092520428
Tiivistelmä
Ensihoidossa tilanteet saattavat muuttua äkillisesti. Ennalta-arvaamattomat ja haastavat tilanteet aiheuttavat henkistä kuormitusta. Ensihoitajat voivat kohdata työvuoronsa aikana läheisensä menettäneitä surevia omaisia tai joutua tilanteisiin, jotka aiheuttavat traumatisoitumista myös auttajille. Työnantajan tulee tarjota erilaisia psyykkisen kuormituksen hallintaan tarkoitettuja tukitoimia, joilla työntekijän työssäjaksamista tuetaan.
Opinnäytetyössä tutkittiin ensihoitajien psyykkistä kuormittumista ja sen ehkäisyyn käytettyjä tukitoimia Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ensihoitopalvelussa. Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka paljon ensihoitajat kokivat psyykkistä kuormittumista ja sitä aiheuttavia tekijöitä. Lisäksi selvitettiin, millaisia psyykkisen hyvinvoinnin tukitoimenpiteitä oli käytetty ja millaisia tukitoimenpiteitä ensihoitajat haluaisivat käyttää. Opinnäytetyö lisää ensihoitopalvelun työtekijöiden tietoisuutta työn aiheuttamasta psyykkisestä kuormituksesta ja sen tunnistamisesta.
Opinnäytetyön tutkimus toteutettiin verkkokyselynä Webropol-ohjelmalla Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ensihoitopalvelun ensihoitajille. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Kyselylomake laadittiin opinnäytetyön teoriaosuuden pohjalta. Kyselyyn vastasi 139 ensihoitajaa ja vastausprosentti oli 69 %. Vastaukset analysoitiin kuvailevilla tilastollisilla menetelmillä.
Ensihoitajista yli kolmannes koki psyykkisiä stressioireita viikoittain ja hoitotason ensihoitajat kokivat perustason ensihoitajia enemmän psyykkisiä stressioireita. Psyykkisiä stressioireita viikoittain koki lähes puolet 5–8 vuotta työskennelleistä. Ensihoitajista 46 % koki, etteivät ehtineet palautua työvuorojen välillä työn aiheuttamasta kuormituksesta. Moni ensihoitaja miettii jälkeenpäin hoitopäätösten oikeellisuutta ja hoitopäätösten tekeminen koettiin ajoittain psyykkisesti kuormittavana. Ensihoitajista yli kaksi kolmasosaa oli kokenut työturvallisuusuhkaa viimeisen vuoden aikana ensihoitotehtävää suorittaessaan. Defusingin koettiin auttavan kuormittavan tehtävän aiheuttaman stressin käsittelyssä. Ensihoitajat haluaisivat osallistua defusingiin ja kehityskeskusteluihin nykyistä useammin.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että erityisesti muutamia vuosia ensihoidossa työskennelleet hoitotason ensihoitajat kokevat työssään paljon psyykkistä kuormittumista. Työajat ja työturvallisuus aiheuttavat ensihoitajille psyykkistä kuormitusta, eivätkä ensihoitajat kykene palautumaan työn aiheuttamasta kuormituksesta työvuorojen välissä. Ensihoitajien psyykkistä hyvinvointia tulisi tukea nykyistä paremmin ja vertaispurkukeskusteluiden käyttöönottoa voisi harkita nykyisten psyykkistä hyvinvointia tukevien toimintojen rinnalle. Tämän tutkimuksen tarjoaman tiedon perusteella on mahdollista puuttua ensihoitajille psyykkistä kuormitusta aiheuttaviin tekijöihin.
Opinnäytetyössä tutkittiin ensihoitajien psyykkistä kuormittumista ja sen ehkäisyyn käytettyjä tukitoimia Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ensihoitopalvelussa. Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka paljon ensihoitajat kokivat psyykkistä kuormittumista ja sitä aiheuttavia tekijöitä. Lisäksi selvitettiin, millaisia psyykkisen hyvinvoinnin tukitoimenpiteitä oli käytetty ja millaisia tukitoimenpiteitä ensihoitajat haluaisivat käyttää. Opinnäytetyö lisää ensihoitopalvelun työtekijöiden tietoisuutta työn aiheuttamasta psyykkisestä kuormituksesta ja sen tunnistamisesta.
Opinnäytetyön tutkimus toteutettiin verkkokyselynä Webropol-ohjelmalla Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ensihoitopalvelun ensihoitajille. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Kyselylomake laadittiin opinnäytetyön teoriaosuuden pohjalta. Kyselyyn vastasi 139 ensihoitajaa ja vastausprosentti oli 69 %. Vastaukset analysoitiin kuvailevilla tilastollisilla menetelmillä.
Ensihoitajista yli kolmannes koki psyykkisiä stressioireita viikoittain ja hoitotason ensihoitajat kokivat perustason ensihoitajia enemmän psyykkisiä stressioireita. Psyykkisiä stressioireita viikoittain koki lähes puolet 5–8 vuotta työskennelleistä. Ensihoitajista 46 % koki, etteivät ehtineet palautua työvuorojen välillä työn aiheuttamasta kuormituksesta. Moni ensihoitaja miettii jälkeenpäin hoitopäätösten oikeellisuutta ja hoitopäätösten tekeminen koettiin ajoittain psyykkisesti kuormittavana. Ensihoitajista yli kaksi kolmasosaa oli kokenut työturvallisuusuhkaa viimeisen vuoden aikana ensihoitotehtävää suorittaessaan. Defusingin koettiin auttavan kuormittavan tehtävän aiheuttaman stressin käsittelyssä. Ensihoitajat haluaisivat osallistua defusingiin ja kehityskeskusteluihin nykyistä useammin.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että erityisesti muutamia vuosia ensihoidossa työskennelleet hoitotason ensihoitajat kokevat työssään paljon psyykkistä kuormittumista. Työajat ja työturvallisuus aiheuttavat ensihoitajille psyykkistä kuormitusta, eivätkä ensihoitajat kykene palautumaan työn aiheuttamasta kuormituksesta työvuorojen välissä. Ensihoitajien psyykkistä hyvinvointia tulisi tukea nykyistä paremmin ja vertaispurkukeskusteluiden käyttöönottoa voisi harkita nykyisten psyykkistä hyvinvointia tukevien toimintojen rinnalle. Tämän tutkimuksen tarjoaman tiedon perusteella on mahdollista puuttua ensihoitajille psyykkistä kuormitusta aiheuttaviin tekijöihin.