Turvallisuudentunne työhyvinvointia tukemassa
Nummila, Pia (2022)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022092220391
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022092220391
Tiivistelmä
Opinnäytetyö on osa Laurea ammattikorkeakoulun ja Suomen Sairaanhoitajat ry:n Hyvinvoiva terveydenhuolto -hanketta. Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman ja Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnoiman hankkeen tavoitteena on ylläpitää ja parantaa terveydenhuollon ammattilaisten fyysistä, sosiaalista ja psyykkistä toimintakykyä. Opinnäytetyön tarkoituksena on lisätä ymmärrystä turvallisuudentunteen vaikutuksesta työhyvinvointiin ja mahdollisuudesta vaikuttaa siihen työyhteisön sisällä mm. johtamisen keinoin. Oletuksena oli, että johtamista kehittämällä on mahdollisuus vaikuttaa niin työntekijöiden veto- kuin pitovoimaan terveydenhuollon toimintayksiköissä. Hankkeessa tehtävän tutkimustyön hyötyjinä ovat niin yhteiskunta, työnantajat kuin työntekijätkin terveydenhoitoalalla.
Aineistona opinnäytetyössä on Hyvinvoiva terveydenhuolto hankkeen osana järjestetyt asiantuntijakeskustelut. Aineisto on analysoitu luokittelemalla ja teemoittelemalla, jonka jälkeen tiivistetystä materiaalista on tehty tulkintoja. Opinnäytetyössä selvitetään mitä asiantuntijakeskustelussa puhutaan turvallisuudesta ja miten turvallisuuden arvioidaan vaikuttavan työhyvinvointiin sekä millaisia ratkaisuja keskustelussa löydetään turvallisuudentunteen lisäämiseksi työpaikoilla. Opinnäytetyössä pääosassa on psykologisen turvallisuuden vaikutus työyhteisön hyvinvointiin. Lisäksi tarkastelun kohteena on, miten osallisuuden kokemus ja johtaminen vaikuttavat siihen kuinka yksittäinen työntekijä tai työyhteisö kokee hyvinvoinnin päivittäisessä arjessa.
Tulosten mukaan turvallisuus edellyttää luottamusta, jota rakennetaan keskustelun ja yh-teisten kokemusten kautta. Psykologisesti turvallisessa ilmapiirissä jokainen tulee hyväksytyksi ja arvostetuksi. Turvallisuudentunne syntyy vuorovaikutuksessa, jolloin sekä johtamistavalla että työyhteisöllä on merkitystä turvallisuuden tunteen luomisessa. Hyvinvointia lisääviä tekijöitä ovat toimiva vuorovaikutus työyhteisössä ja aktiivinen esihenkilötyö. Erityisesti kohtaaminen ja kuulluksi tulemisen kokemus sekä riittävä perehdytys ja palaute toimivat hyvinvointia lisäävinä elementteinä. Osallisuuden kokemus puolestaan paitsi tuottaa hyvinvointia työntekijälle myös lisää työn laadukasta kehittämistä ja sitä kautta työn tuloksellisuutta. Riittävät resurssit ja toimeentulon turvaava palkka ovat merkittäviä veto- ja pitovoimatekijöitä, mutta niillä yksinään ei ratkaista yhä pahenevaa hoitajapulaa.
Aineistona opinnäytetyössä on Hyvinvoiva terveydenhuolto hankkeen osana järjestetyt asiantuntijakeskustelut. Aineisto on analysoitu luokittelemalla ja teemoittelemalla, jonka jälkeen tiivistetystä materiaalista on tehty tulkintoja. Opinnäytetyössä selvitetään mitä asiantuntijakeskustelussa puhutaan turvallisuudesta ja miten turvallisuuden arvioidaan vaikuttavan työhyvinvointiin sekä millaisia ratkaisuja keskustelussa löydetään turvallisuudentunteen lisäämiseksi työpaikoilla. Opinnäytetyössä pääosassa on psykologisen turvallisuuden vaikutus työyhteisön hyvinvointiin. Lisäksi tarkastelun kohteena on, miten osallisuuden kokemus ja johtaminen vaikuttavat siihen kuinka yksittäinen työntekijä tai työyhteisö kokee hyvinvoinnin päivittäisessä arjessa.
Tulosten mukaan turvallisuus edellyttää luottamusta, jota rakennetaan keskustelun ja yh-teisten kokemusten kautta. Psykologisesti turvallisessa ilmapiirissä jokainen tulee hyväksytyksi ja arvostetuksi. Turvallisuudentunne syntyy vuorovaikutuksessa, jolloin sekä johtamistavalla että työyhteisöllä on merkitystä turvallisuuden tunteen luomisessa. Hyvinvointia lisääviä tekijöitä ovat toimiva vuorovaikutus työyhteisössä ja aktiivinen esihenkilötyö. Erityisesti kohtaaminen ja kuulluksi tulemisen kokemus sekä riittävä perehdytys ja palaute toimivat hyvinvointia lisäävinä elementteinä. Osallisuuden kokemus puolestaan paitsi tuottaa hyvinvointia työntekijälle myös lisää työn laadukasta kehittämistä ja sitä kautta työn tuloksellisuutta. Riittävät resurssit ja toimeentulon turvaava palkka ovat merkittäviä veto- ja pitovoimatekijöitä, mutta niillä yksinään ei ratkaista yhä pahenevaa hoitajapulaa.