"Ja kyllä sitä olis lapsuudessa monta kertaa isää tarvinnut” – Sotaorpojen kokemaa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä sotaorpouden merkityksestä lapsuuteen ja ymmärtää sotaorpouden merkityksiä jälkipolville sotaorpojen näkemänä. Sotaorpojen kokemukset ovat nousseet esille 2000-luvulla vuosikymmenien vaikenemisen jälkeen. Aiheen merkityksellisyydestä ja ajankohtaisuudesta kertovat muun muassa monien sotaorpoyhdistysten julkaisemat muistelmateokset. Opinnäytetyö on toteutettu yhteistyössä Pohjanmaan Sotaorvot ry:n kanssa. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen työ, jonka lähtökohdat ovat narratiivisuudessa. Opinnäytetyön kohderyhmänä olivat sotaorvot ja opinnäytetyötä varten haastateltiin 10 Pohjanmaan Sotaorvot Ry:n jäsentä. Haastattelut toteutettiin maalis-toukokuussa 2009. Aineiston keruumenetelmänä oli puolistrukturoitu teemahaastattelu. Narratiivisuuden avulla haastateltavilla oli mahdollisuus luoda oma kertomuksensa kokemuksistaan. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin avulla. Haastateltavat kuvasivat, kuinka isän kaatuminen sodassa oli traumaattinen tapahtuma niin lapselle kuin hänen äidilleen, mikä aiheutti monia tunnereaktioita. Isää kaivattiin isän kaatumisen jälkeen ja isän kaatuminen aiheutti muutoksia lasten rooleissa. Etenkin pojat joutuivat ottamaan paljon vastuuta työnteosta ja nuoremmista sisaruksista. Sotaorpojen kokemuksia leimaa vuosikymmenien vaikeneminen, jota on alettu vasta eläkeiässä murtaa. Sotaorvot näkivät sotaorpouden olevan jälkipolville kaukainen asia, joka ei kuulu nykypäivään. Jälkipolvien nähtiin kuitenkin arvostavan sankari-isoisän tai isoisoisän työtä Suomen hyväksi ja kokemuksista kertominen jälkipolville koettiin tärkeänä.

The purpose of this thesis was to gain more understanding about how losing the father in the war affected childhood. Also, the purpose was to understand what kind of influence war orphanhood had on the next generations from the point of view of the war orphans. Many war orphan organizations have published books about the experiences of war orphans, which tells that the topic is actual and meaningful. Thesis was done in collaboration with the organization War Orphans in Ostrobothnia. Thesis is a qualitative research and the bases are on narratives. The target group of this thesis was war orphans and therefore ten war orphans were interviewed by using half-structured theme interviews. The interviews were conducted between March 2009 and May 2009. With the help of narratives, the interviewees had the possibility to tell their own stories. After that the material was analyzed with content analysis. According to the research results, interviewees described how the death of the father in the war was a traumatic experience which caused many emotional reactions both for the child and the mother. Due to the death of the father, he was missed and it caused changes in children’s roles. Especially boys had to take more responsibilities of work and younger siblings. The experiences of the war orphans were kept silent for many decades and only nowadays they are being opened for discussion. Furthermore, war orphans saw that their war orphanhood was a distant thing for their children and grandchildren and it does not belong to their present life. The offspring were seen to appreciate their grand- or great-grandfather’s work for the independence of Finland. Sharing these experiences with the next generations was seen to be quite significant.