"Ja kyllä sitä olis lapsuudessa monta kertaa isää tarvinnut” – Sotaorpojen kokemaa
Kankaanpää, Marjukka (2010)
Kankaanpää, Marjukka
Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201002192371
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201002192371
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä sotaorpouden merkityksestä lapsuuteen ja ymmärtää sotaorpouden merkityksiä jälkipolville sotaorpojen näkemänä. Sotaorpojen kokemukset ovat nousseet esille 2000-luvulla vuosikymmenien vaikenemisen jälkeen. Aiheen merkityksellisyydestä ja ajankohtaisuudesta kertovat muun muassa monien sotaorpoyhdistysten julkaisemat muistelmateokset. Opinnäytetyö on toteutettu yhteistyössä Pohjanmaan Sotaorvot ry:n kanssa. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen työ, jonka lähtökohdat ovat narratiivisuudessa.
Opinnäytetyön kohderyhmänä olivat sotaorvot ja opinnäytetyötä varten haastateltiin 10 Pohjanmaan Sotaorvot Ry:n jäsentä. Haastattelut toteutettiin maalis-toukokuussa 2009. Aineiston keruumenetelmänä oli puolistrukturoitu teemahaastattelu. Narratiivisuuden avulla haastateltavilla oli mahdollisuus luoda oma kertomuksensa kokemuksistaan. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin avulla.
Haastateltavat kuvasivat, kuinka isän kaatuminen sodassa oli traumaattinen tapahtuma niin lapselle kuin hänen äidilleen, mikä aiheutti monia tunnereaktioita. Isää kaivattiin isän kaatumisen jälkeen ja isän kaatuminen aiheutti muutoksia lasten rooleissa. Etenkin pojat joutuivat ottamaan paljon vastuuta työnteosta ja nuoremmista sisaruksista. Sotaorpojen kokemuksia leimaa vuosikymmenien vaikeneminen, jota on alettu vasta eläkeiässä murtaa. Sotaorvot näkivät sotaorpouden olevan jälkipolville kaukainen asia, joka ei kuulu nykypäivään. Jälkipolvien nähtiin kuitenkin arvostavan sankari-isoisän tai isoisoisän työtä Suomen hyväksi ja kokemuksista kertominen jälkipolville koettiin tärkeänä.
Opinnäytetyön kohderyhmänä olivat sotaorvot ja opinnäytetyötä varten haastateltiin 10 Pohjanmaan Sotaorvot Ry:n jäsentä. Haastattelut toteutettiin maalis-toukokuussa 2009. Aineiston keruumenetelmänä oli puolistrukturoitu teemahaastattelu. Narratiivisuuden avulla haastateltavilla oli mahdollisuus luoda oma kertomuksensa kokemuksistaan. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin avulla.
Haastateltavat kuvasivat, kuinka isän kaatuminen sodassa oli traumaattinen tapahtuma niin lapselle kuin hänen äidilleen, mikä aiheutti monia tunnereaktioita. Isää kaivattiin isän kaatumisen jälkeen ja isän kaatuminen aiheutti muutoksia lasten rooleissa. Etenkin pojat joutuivat ottamaan paljon vastuuta työnteosta ja nuoremmista sisaruksista. Sotaorpojen kokemuksia leimaa vuosikymmenien vaikeneminen, jota on alettu vasta eläkeiässä murtaa. Sotaorvot näkivät sotaorpouden olevan jälkipolville kaukainen asia, joka ei kuulu nykypäivään. Jälkipolvien nähtiin kuitenkin arvostavan sankari-isoisän tai isoisoisän työtä Suomen hyväksi ja kokemuksista kertominen jälkipolville koettiin tärkeänä.