Ikääntyneen masennuksen tunnistaminen perusterveydenhuollossa
Haikara, Emma-Henriikka; Kanerva, Marko (2014)
Haikara, Emma-Henriikka
Kanerva, Marko
Laurea-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405239667
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405239667
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää perusterveydenhuollon piiriin kuuluvan ikääntyneen masennuksen tunnistamista ja tunnusmerkkejä. Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössä käytettiin kirjallisuuskatsausta. Tutkimuskysymykset olivat: Mitkä ovat iäkkään masennuksen tunnusmerkit? Miten tunnistetaan kotona asuvan iäkkään masennus?
Aineistoksi valikoitui neljä pro gradu-tutkielmaa ja kaksitoista lääketieteellistä artikkelia. Aineistoa haettiin seuraavista tietokannoista: Medic, Aleksi ja Melinda, lisäksi aineistoa haettiin manuaalisesti tuloksetta.
Ikääntyneen masennukselle altistavia tekijöitä ovat negatiiviset muutokset elämässä, fyysisen ympäristön muutokset, sosiaalisen tuen ja turvan puuttuminen sekä erilaiset somaattiset sairaudet. Yleisimmät masennuksen tunnusmerkit ikääntyneillä olivat: pysähtyneisyys tai kiihtyneisyys, elämänilon katoaminen, unihäiriöt, väsymys, surullisuus, itkuisuus, ruokahaluttomuus, laihtuminen, liikkumiskyvyn heikkeneminen sekä kipujen hallintavaikeudet, jotka altistavat monille somaattisille sairauksille.
Aineistosta kävi ilmi, että ikääntyneen masennuksen tunnistaminen on erittäin haastavaa ja riittämätöntä. Useissa yhteyksissä ikääntyneen masennusta pidetään normaaliin vanhenemiseen kuuluvana, eikä sen tunnistamista ja hoitoa katsota mahdolliseksi tai tarpeelliseksi. Ikääntyneen masennuksen tunnistamista vaikeuttaa masennusoireiden moninainen kirjo ja niiden piiloutuminen fyysisten oireiden taakse. Oman haasteensa tunnistamiseen tuo myös ikääntyneen leimautumisen pelko ja häpeä.
Ikääntyneiden masennuksen tunnistamiseen tulee kiinnittää enemmän huomioita ja suunnata resursseja. Ikääntyneiden masennusta ei tulisi mieltää kuuluvaksi normaaliin ikääntymiseen, vaan se tulisi ottaa vakavasti huomioon jokaisella vastaanottokäynnillä. Omaisten haastattelu, koskien ikääntyneen käyttäytymisen ja mielialan muutoksia, tulisi ottaa käytännöksi.
Asiasanat, vanhus, masennus, tunnistaminen, kotona asuminen, ikääntynyt, depressio
Aineistoksi valikoitui neljä pro gradu-tutkielmaa ja kaksitoista lääketieteellistä artikkelia. Aineistoa haettiin seuraavista tietokannoista: Medic, Aleksi ja Melinda, lisäksi aineistoa haettiin manuaalisesti tuloksetta.
Ikääntyneen masennukselle altistavia tekijöitä ovat negatiiviset muutokset elämässä, fyysisen ympäristön muutokset, sosiaalisen tuen ja turvan puuttuminen sekä erilaiset somaattiset sairaudet. Yleisimmät masennuksen tunnusmerkit ikääntyneillä olivat: pysähtyneisyys tai kiihtyneisyys, elämänilon katoaminen, unihäiriöt, väsymys, surullisuus, itkuisuus, ruokahaluttomuus, laihtuminen, liikkumiskyvyn heikkeneminen sekä kipujen hallintavaikeudet, jotka altistavat monille somaattisille sairauksille.
Aineistosta kävi ilmi, että ikääntyneen masennuksen tunnistaminen on erittäin haastavaa ja riittämätöntä. Useissa yhteyksissä ikääntyneen masennusta pidetään normaaliin vanhenemiseen kuuluvana, eikä sen tunnistamista ja hoitoa katsota mahdolliseksi tai tarpeelliseksi. Ikääntyneen masennuksen tunnistamista vaikeuttaa masennusoireiden moninainen kirjo ja niiden piiloutuminen fyysisten oireiden taakse. Oman haasteensa tunnistamiseen tuo myös ikääntyneen leimautumisen pelko ja häpeä.
Ikääntyneiden masennuksen tunnistamiseen tulee kiinnittää enemmän huomioita ja suunnata resursseja. Ikääntyneiden masennusta ei tulisi mieltää kuuluvaksi normaaliin ikääntymiseen, vaan se tulisi ottaa vakavasti huomioon jokaisella vastaanottokäynnillä. Omaisten haastattelu, koskien ikääntyneen käyttäytymisen ja mielialan muutoksia, tulisi ottaa käytännöksi.
Asiasanat, vanhus, masennus, tunnistaminen, kotona asuminen, ikääntynyt, depressio