K-piikin teroituskone
Vartiainen, Juha (2014)
Vartiainen, Juha
Lapin ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405198612
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405198612
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoitus on suunnitella ja valmistaa laite, jolla voidaan teroittaa monta K-piikkiä kerrallaan. Laitteella on tarkkuusvaatimuksena yhtä hyvä tarkkuus, kuin se olisi tehty käsin.
Krischnerin piikki, jonka on keksinyt vuonna 1909 Martin Kirschner, on tehty avustavaksi työkaluksi sairaaloihin. Kirurgit korjaavat sen avulla murtumia ihmiskehossa. K-piikin valmistuksessa on työvaihe, jossa teroitetaan toinen pää kolmikulmaiseen muotoon käsin. Ongelma tässä työvaiheessa on sen hitaus, joka johtuu teroituksen mitta- ja muototarkkuudesta. K-piikki teroitetaan lineaarisella liikkeellä nauhahiomakoneella. Olisiko mahdollista monistaa tämä liike suunnittelemalla jigi ja mekaniikka, jolla voisi yhtäaikaisesti teroittaa useita K-piikkejä? Se olisi nopeampi ja helpompi tapa työntekijöille.
K-piikki on eräänlainen sivutuote. Sitä voisi verrata esimerkiksi poraan konepaja-alalla. Sairaalainstrumenttien valmistajien täytyy valmistaa myös K-piikkejä sivutuotteena. Tästä syystä K-piikin valmistaminen tulisi olla halpaa ja nopeaa. K-piikin valmistamisessa on neljä päätyövaihetta, ja toisen pään hiominen on työntekijöiden kannalta haitallisin vaihe.
Aineisto tästä aiheesta on hieman suppea, johtuen salassapidosta ja osittain salailusta. Opinnäytetyötä varten on haastateltu kirurgian erikoislääkäri Olli Karhia, joka on ollut K-piikkien kanssa tekemisissä vuodesta 1996, valmistuspuolella. Toinen haastateltava oli Timo Pikkarainen, joka on valmistanut K-piikkejä vuodesta 1997. Teoreettinen aineisto, jota tässä opinnäytetyössä käytetään, on suurelta osin näistä haastatteluista ja osittain lääketieteellisistä julkaisuista.
Krischnerin piikki, jonka on keksinyt vuonna 1909 Martin Kirschner, on tehty avustavaksi työkaluksi sairaaloihin. Kirurgit korjaavat sen avulla murtumia ihmiskehossa. K-piikin valmistuksessa on työvaihe, jossa teroitetaan toinen pää kolmikulmaiseen muotoon käsin. Ongelma tässä työvaiheessa on sen hitaus, joka johtuu teroituksen mitta- ja muototarkkuudesta. K-piikki teroitetaan lineaarisella liikkeellä nauhahiomakoneella. Olisiko mahdollista monistaa tämä liike suunnittelemalla jigi ja mekaniikka, jolla voisi yhtäaikaisesti teroittaa useita K-piikkejä? Se olisi nopeampi ja helpompi tapa työntekijöille.
K-piikki on eräänlainen sivutuote. Sitä voisi verrata esimerkiksi poraan konepaja-alalla. Sairaalainstrumenttien valmistajien täytyy valmistaa myös K-piikkejä sivutuotteena. Tästä syystä K-piikin valmistaminen tulisi olla halpaa ja nopeaa. K-piikin valmistamisessa on neljä päätyövaihetta, ja toisen pään hiominen on työntekijöiden kannalta haitallisin vaihe.
Aineisto tästä aiheesta on hieman suppea, johtuen salassapidosta ja osittain salailusta. Opinnäytetyötä varten on haastateltu kirurgian erikoislääkäri Olli Karhia, joka on ollut K-piikkien kanssa tekemisissä vuodesta 1996, valmistuspuolella. Toinen haastateltava oli Timo Pikkarainen, joka on valmistanut K-piikkejä vuodesta 1997. Teoreettinen aineisto, jota tässä opinnäytetyössä käytetään, on suurelta osin näistä haastatteluista ja osittain lääketieteellisistä julkaisuista.