Onko mun pakko lähtee kotiin? Mä en halua olla yksin : Koulun jälkeisen toiminnan tarpeen selvitys Joensuun alueella
Kaila, Aleksandra (2014)
Kaila, Aleksandra
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405188418
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405188418
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää koulun jälkeisen toiminnan tarpeellisuutta Joensuun alueella, sekä vanhempien mielenkiintoa toiminnan järjestämiseen. Työ pyrkii tuomaan tietoa siitä, onko 3-luokkalaisille suunnattu toiminta riittävää ja palveleeko se perheen tarpeita. Keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä toimivat keskilapsuuden kehityksen vaiheet, ennaltaehkäisevän työn tarkoitus ja sosiaalisen vahvistamisen merkitys.
Kvalitatiivinen tutkimus toteutettiin opinnäytetyön tilaajan, Joensuun Perheentalon, toimesta. Käytin tutkimusmenetelmänä kyselylomaketta. Kohderyhmänä olivat kuuden eri alakoulun 2- ja 3-luokkalaisten vanhemmat. Vastausprosentiksi muodostui 2-luokkalaisten vanhempien osalta 55 prosenttia ja 3 luokkalaisten vanhempien osalta 47 prosenttia. Kyselyn pohjalta yhteensä 12 äitiä ilmaisi halunsa vapaaehtoistyöhön.
Tutkimus osoitti, että 3-luokkalaiset tarvitsevat koulun jälkeen järjestettyä toimintaa siksi, että vanhemmat ovat töissä ja ettei lapsen tarvitse olla yksin. Vanhempien mielenkiinto kouluajan jälkeisen toiminnan järjestämisen suhteen tulisi nähdä voimavarana, jonka mukaan ottaminen olisi kaikkien osapuolten etu. Yhteistyö vanhempien kanssa sekä toiminnan kehittämisessä että toteuttamisessa vahvistaisi toiminnan laatua ja toimisi mallina yhteisöllisyydessä.
Riittävän varhainen reagointi lasten hyvinvoinnin tukemiseksi vähentäisi kasvavan lapsen ja nuoren riskiä erilaisiin pulmiin tai ongelmiin. Ennaltaehkäisevä työ ei vaadi niin suuria resursseja kuin korjaava työ. Sen vaikutukset näkyvät niin inhimillisen kärsimyksen vähenemisenä kuin yhteiskunnallisesti
verovarojen säästymisessä.
Kvalitatiivinen tutkimus toteutettiin opinnäytetyön tilaajan, Joensuun Perheentalon, toimesta. Käytin tutkimusmenetelmänä kyselylomaketta. Kohderyhmänä olivat kuuden eri alakoulun 2- ja 3-luokkalaisten vanhemmat. Vastausprosentiksi muodostui 2-luokkalaisten vanhempien osalta 55 prosenttia ja 3 luokkalaisten vanhempien osalta 47 prosenttia. Kyselyn pohjalta yhteensä 12 äitiä ilmaisi halunsa vapaaehtoistyöhön.
Tutkimus osoitti, että 3-luokkalaiset tarvitsevat koulun jälkeen järjestettyä toimintaa siksi, että vanhemmat ovat töissä ja ettei lapsen tarvitse olla yksin. Vanhempien mielenkiinto kouluajan jälkeisen toiminnan järjestämisen suhteen tulisi nähdä voimavarana, jonka mukaan ottaminen olisi kaikkien osapuolten etu. Yhteistyö vanhempien kanssa sekä toiminnan kehittämisessä että toteuttamisessa vahvistaisi toiminnan laatua ja toimisi mallina yhteisöllisyydessä.
Riittävän varhainen reagointi lasten hyvinvoinnin tukemiseksi vähentäisi kasvavan lapsen ja nuoren riskiä erilaisiin pulmiin tai ongelmiin. Ennaltaehkäisevä työ ei vaadi niin suuria resursseja kuin korjaava työ. Sen vaikutukset näkyvät niin inhimillisen kärsimyksen vähenemisenä kuin yhteiskunnallisesti
verovarojen säästymisessä.