Sylikoiria vai vahtikoiria? – Lähteiden käyttö suomalaisissa talousmedioissa talouspolitiikkaa ja yritystuloksia koskevissa jutuissa
Pienihäkkinen, Roosa (2022)
Pienihäkkinen, Roosa
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022061618123
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022061618123
Tiivistelmä
Talous läpäisee ihmiselämän jokaisen osa-alueen ja sen ympärille keskittyy myös merkittävä määrä yhteiskunnallista valtaa. Pääsevätkö kaikki osapuolet suomalaisessa talouskeskustelussa kuitenkaan ääneen ja kuka määrittelee keskustelun suunnan? Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on ottaa selvää, millaisia lähteitä talousjournalismissa käytetään, eli kuka ja mitkä tahot saavat äänensä ja agendansa talouskeskustelussa kuuluviin.
Agenda setting -teorian mukaan medialla on valtaa määritellä mistä asioista ihmiset muodostavat mielipiteitä. Yritysten taloudellinen valta puolestaan ohjaa yhteiskuntien kehitystä, sillä valtiot kilpailevat yritysten investoinneista. 2000-luvulla valtion valta on suhteessa heikentynyt, kun taloudellista ja poliittista valtaa on siirtynyt valtiolta yrityksille. Markkinajohteinen ajattelu on lyönyt läpi myös talousjournalismissa: uusliberalismi on talousmedioiden pääkirjoituksissa ja taloustoimittajien asenteissa taustaoletuksena. Talousjournalismi siis sekä käyttää itse valtaa että raportoi muista vallankäyttäjistä. Journalistisessa prosessia vallankäyttö kulminoituu usein tiedonhakuun liittyvissä tilanteissa ja lähteitä pidetään usein myös ensisijainen median agendaa määrittelevä asia. Taloustoimittajien lähdekäytännöistä tehdyssä aiemmassa tutkimuksessa taloustoimittajien on muun muassa kritisoitu samaistuvan liiaksi bisnesmaailman arvoihin journalismin arvojen kustannuksella ja suomalaisen toimittajakulttuurin on arveltu olevan vallankäyttäjiä kohtaan liian kiltti. Lisäksi toimittajat vaikuttavat suosivan liikaa samoja lähteitä, eikä toimituksen ulkopuolelta tulevia vaikuttamisyrityksiä osata kohdata. Osaltaan myös verkkomedian ansaintamallit ovat johtaneet siihen, että medioiden riippuvuus toimituksen ulkopuolisesta materiaalista on kasvanut ja toisaalta parhaita mahdollisia lähteitä ei aina edes ehdi tavoitella.
Työn empiirisessä osiossa toteutettiin määrällinen sisällönanalyysi, jota varten seurattiin viiden päivän ajan Kauppalehden ja Helsingin Sanomien talousjutuissa käytettyjä lähteitä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ketkä ja mitkä intressi-, asiantuntija- ja kansalaistahot pääsevät talousjournalismissa ääneen sekä millainen on eri lähdetyyppinen esiintyvyys. Tulosten mukaan noin 55 prosenttia kaikista lähteistä edusti elinkeinoelämää. Samaan aikaan alle joka kolmannessa tapauksessa toimittaja oli päässyt tiedon äärelle oman käden haastattelun kautta, eli tieto päätyi mediaan usein intressiryhmien itse kehystämistä näkökulmista tiedotteiden tai raporttien kautta. Yritysten osavuosituloksia koskevissa jutuissa liki 93 prosenttia käytetyistä lähteistä edusti elinkeinoelämää, eli yhteiskunnallinen ja tutkiva ulottuvuus näistä jutuista puuttui täysin. Talouspolitiikkaa käsittelevissä jutuissa puolestaan opposition ja kansalaisten äänet jäivät hyvin
hiljaisiksi. Samojen lähteiden käyttö johtaa talousjournalismin vääristymiseen ja yksipuolistumiseen: Samanmielisten joukko toistaa samanmielisiä asioita, kansalaiset eivät saa demokratian kannalta oleellista talouspoliittista tietoa, monet uutiset menevät sivu suun, journalismi edustaa pysyvyyttä, ei uudistusta, eikä vallankäyttäjiä vahdita tarpeeksi. Toimittajille olisikin tarjottava keinoja vaikuttamisyritysten tunnistamiseen ja torjumiseen sekä koulutusta lähteidenkäytön merkityksistä ja seurauksista.
Agenda setting -teorian mukaan medialla on valtaa määritellä mistä asioista ihmiset muodostavat mielipiteitä. Yritysten taloudellinen valta puolestaan ohjaa yhteiskuntien kehitystä, sillä valtiot kilpailevat yritysten investoinneista. 2000-luvulla valtion valta on suhteessa heikentynyt, kun taloudellista ja poliittista valtaa on siirtynyt valtiolta yrityksille. Markkinajohteinen ajattelu on lyönyt läpi myös talousjournalismissa: uusliberalismi on talousmedioiden pääkirjoituksissa ja taloustoimittajien asenteissa taustaoletuksena. Talousjournalismi siis sekä käyttää itse valtaa että raportoi muista vallankäyttäjistä. Journalistisessa prosessia vallankäyttö kulminoituu usein tiedonhakuun liittyvissä tilanteissa ja lähteitä pidetään usein myös ensisijainen median agendaa määrittelevä asia. Taloustoimittajien lähdekäytännöistä tehdyssä aiemmassa tutkimuksessa taloustoimittajien on muun muassa kritisoitu samaistuvan liiaksi bisnesmaailman arvoihin journalismin arvojen kustannuksella ja suomalaisen toimittajakulttuurin on arveltu olevan vallankäyttäjiä kohtaan liian kiltti. Lisäksi toimittajat vaikuttavat suosivan liikaa samoja lähteitä, eikä toimituksen ulkopuolelta tulevia vaikuttamisyrityksiä osata kohdata. Osaltaan myös verkkomedian ansaintamallit ovat johtaneet siihen, että medioiden riippuvuus toimituksen ulkopuolisesta materiaalista on kasvanut ja toisaalta parhaita mahdollisia lähteitä ei aina edes ehdi tavoitella.
Työn empiirisessä osiossa toteutettiin määrällinen sisällönanalyysi, jota varten seurattiin viiden päivän ajan Kauppalehden ja Helsingin Sanomien talousjutuissa käytettyjä lähteitä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ketkä ja mitkä intressi-, asiantuntija- ja kansalaistahot pääsevät talousjournalismissa ääneen sekä millainen on eri lähdetyyppinen esiintyvyys. Tulosten mukaan noin 55 prosenttia kaikista lähteistä edusti elinkeinoelämää. Samaan aikaan alle joka kolmannessa tapauksessa toimittaja oli päässyt tiedon äärelle oman käden haastattelun kautta, eli tieto päätyi mediaan usein intressiryhmien itse kehystämistä näkökulmista tiedotteiden tai raporttien kautta. Yritysten osavuosituloksia koskevissa jutuissa liki 93 prosenttia käytetyistä lähteistä edusti elinkeinoelämää, eli yhteiskunnallinen ja tutkiva ulottuvuus näistä jutuista puuttui täysin. Talouspolitiikkaa käsittelevissä jutuissa puolestaan opposition ja kansalaisten äänet jäivät hyvin
hiljaisiksi. Samojen lähteiden käyttö johtaa talousjournalismin vääristymiseen ja yksipuolistumiseen: Samanmielisten joukko toistaa samanmielisiä asioita, kansalaiset eivät saa demokratian kannalta oleellista talouspoliittista tietoa, monet uutiset menevät sivu suun, journalismi edustaa pysyvyyttä, ei uudistusta, eikä vallankäyttäjiä vahdita tarpeeksi. Toimittajille olisikin tarjottava keinoja vaikuttamisyritysten tunnistamiseen ja torjumiseen sekä koulutusta lähteidenkäytön merkityksistä ja seurauksista.