Seksuaalikasvatus osaksi Nuorisokoti Nuotan arviointi- ja kasvatustyötä

Abstract

Jokaisella nuorella on oikeus seksuaalikasvatukseen. Seksuaalikasvatuksen tavoitteena on tukea ja suojella lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä. Kouluterveyskyselyjen mukaan sijaishuollossa asuvilla lapsilla ja nuorilla on moninkertainen riski joutua seksuaalisen kaltoinkohtelun kohteeksi. Seksuaalisuuden moninaisuus ja traumojen vaikutukset seksuaalisuuteen on tunnistettu viime aikoina vahvemmin ja sen myötä ammattilaisten kouluttamisen tarve.

Opinnäytetyön työelämäyhteistyökumppanina on Kalliolan Nuorisokoti Nuotan kaksi yksikköä, Koho ja Vapa. Kehittämistehtävänä on luoda seksuaalikasvatusteemaiset työpajat ja seksuaalikasvatuksen malli, jonka avulla voidaan vahvistaa Nuorisokoti Nuotan henkilöstön luontevuutta ottaa seksuaalisuuden teemat puheeksi ja liittää seksuaalikasvatus osaksi arviointi- ja kasvatustyötä. Tavoitteena on ottaa nuoret mukaan kehittämistyöhön.

Opinnäytetyö on toteutettu toimintatutkimuksellisesti neljänä työpajana kevään ja kesän 2021 aikana. Teoreettisena viitekehyksenä on käytetty seksuaalisuuden, seksuaalioikeuksien ja seksuaalikasvatuksen käsitteitä. Tietoa on kerätty ennakkotehtävien, havainnoinnin, reflektoinnin ja arvioinnin avulla. Dokumentoinnin menetelminä ovat kenttämuistiinpanot, reaaliaikainen kirjaaminen ja päiväkirja. Seksuaaliterapeutit toimivat asiantuntijoina työpajoissa. Seksuaalikasvatuksen malli on luotu työpajoista kerätyn materiaalin, reflektion ja palautteen avulla.

Seksuaalikasvatusta on toteutettu eri tavoin nuoriskodin yksiköissä. Ohjaajat ovat luoneet nuorisokotiin sallivaa ilmapiiriä. Nuoret ovat aloittaneet keskusteluja arjessa seksuaalisuuden teemoista, jolloin aiheet ja ajankohta ovat nuorilähtöisiä. Ohjaajat ovat tarttuneet nuorten keskustelunaloituksiin, ohjaten ja korjaten. Ohjaajilla on halu oppia ja toimia oikein.

Työpajojen myötä varmuus teemojen käsittelyyn on vahvistunut ja ohjaajien tiedot ovat tasavertaistuneet. Seksuaalikasvatuksen merkitys ja ymmärrys vastuusta on huomioitu. Nuoret osallistuivat kehittämistyöhön äänestämällä kiinnostavia teemoja ja osallistumalla seksuaalikasvatusteemaiseen nuortenryhmään ja yksilötapaamiseen. Ohjaajat arvioivat, että nuoret hyötyisivät seksuaalisuuden teemojen käsittelystä yksilötapaamisilla sairaanhoitajien tai omaohjaajien kanssa, sillä nuoret eivät välttämättä lähde keskustelemaan ohjatuissa ryhmätilanteissa. Seksuaalikasvatuksen mallin arvioitiin tukevan puheeksi ottamista ja arviointi- ja kasvatustyötä.

Johtopäätös on, että tiedon, dialogin ja oppimisen kautta seksuaalikasvatustyön osaamista on vahvistettu ja voidaan edelleen vahvistaa. Nuoret ovat oman elämänsä ja ilmiöiden kokemisen asiantuntijoita. Ohjaajat voivat tukea nuoria olemalla läsnä turvallisina aikuisina, esittäen oikeanlaisia kysymyksiä, kuuntelemalla, tunnistamalla riskitekijöitä sekä tarvittaessa ohjaamalla lisätiedon ja palveluiden pariin.