Förebyggande verksamhetens inverkan på ungdomars våldsbrottslighet i Helsingfors – en granskning av statistiken

Abstract

Under de senaste åren har det talats mycket om den explosionsartat ökande brottsstatistiken när det gäller grova våldsbrott som begås av ungdomar. I medier har det talats om den inverkan som coronaepidemins isolerande effekter kan ha på ungdomarna. Även sociala mediers tryck och influenser från utlandet har lyfts fram som orsak.

I detta lärdomsprov granskas brottsstatistiken i Helsingfors i de fallen i vilka ungdomar under 20 år gjort sig skyldiga till våldsbrott för att få en bild av trenden beträffande denna form av brottslighet. De brottsrubriceringar som jämförs är: misshandel, lindrig misshandel, grov misshandel, dråp, mord, förberedelse till grovt brott mot liv eller hälsa, deltagande i slagsmål, framkallande av fara, utsättande, rån samt grovt rån. Statistiken från åren 2011–2013 då den förebyggande verksamheten inte hade riksomfattande bestämmelser jämförs med statistiken från åren 2019–2021 då polisens strategi för förebyggande arbete trätt i kraft.

Undersökningsupplägget var att genom en statistikgranskning svara på forskningsfrågorna. Statistiken är tagen ur PolStat, som får sin data från polisens officiella system. I teoridelen definieras och redogörs begrepp såsom ungdom och våld bland ungdomar. Dessutom redogörs det för ENSKA, som är polisens strategi för förebyggande arbete, och ankarverksamheten som är ett multiprofessionellt samarbetsprogram för att bryta ungas brottsspiral.

Enligt resultatet verkar det vara så att mängden ungdomar som gjort sig skyldiga till lindrigare våldsbrott i stora drag har minskat. Dock verkar det som att allt flera ungdomar gör sig skyldiga till grövre brott. Rån har under den tidsperiod som jämförts i helheten minskat enligt statistiken trots en liten uppgång under senaste åren. Under coronapandemin 2020 till 2021 har det enligt statistiken skett en ökning bland ungdomar under 20 år som gjort sig skyldiga speciellt till grövre våldsbrott.

Viime vuosina on keskusteltu paljon nuorten tekemien vakavien väkivaltarikosten räjähdysmäisesti lisääntyvistä rikostilastoista. Mediassa on keskusteltu koronapandemian eristävien vaikutusten vaikutuksista nuoriin, sosiaalisen median paineista ja ulkomailta tulevista vaikutuksista.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan rikostilastoja Helsingin alueelta tapauksissa, joissa alle 20-vuotiaat nuoret ovat epäiltynä tai ovat syyllistyneet väkivaltarikoksiin. Tutkimuksen tavoitteena oli saada käsitys tämän rikollisuuden muodon kehityksestä. Tutkimuksessa verrataan seuraavia rikosnimikkeitä: pahoinpitely, lievä pahoinpitely, törkeä pahoinpitely, tappo, murha, törkeään henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelu, tappeluun osallistuminen, vaaran aiheuttaminen, heitteillepano, ryöstö ja törkeä ryöstö. Tilastoja verrataan vuosien 2011–2013, jolloin poliisin ennaltaestävää toimintaa ei ollut säädetty valtakunnallisesti, ja 2019–2021 välillä, jolloin ENSKA ja ankkuritoiminta oli käytössä.

Tutkimuksessa oli tarkoitus vastata tutkimuskysymyksiin tilastollisen katsauksen kautta. Tilastot on otettu PolStatista, joka saa tietonsa poliisin virallisista järjestelmistä. Teoriaosassa määritellään ja avataan ​​käsitteitä kuten nuoriso ja nuorten väkivalta. Lisäksi siinä kuvataan poliisin ennaltaehkäisevän työn strategiaa ENSKA:a, sekä ankkuritoimintaa, jonka tavoitteena on katkaista nuorten rikoskierteitä.

Tutkimuksen tulos näyttää, että lievempiin väkivaltarikoksiin syyllistyvien nuorten määrä on vähentynyt huomattavasti. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että yhä useammat nuoret ovat epäiltynä tai syyllistyvät aikaisempaa vakavampiin väkivaltarikoksiin. Ryöstöt ovat tilastojen mukaan kokonaisuudessaan vähentyneet verrattuna ajanjaksona, huolimatta viime vuosien lievästä kasvusta. Tilastojen mukaan koronapandemian 2020–2021 aikana erityisen vakaviin väkivaltarikoksiin syyllistyneiden alle 20-vuotiaiden nuorten määrä on kuitenkin lisääntynyt.