Kenen vastuulla yhdenvertaisuuden edistäminen on? : selvitys nuorisojärjestöjen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmista ja tuen tarpeesta

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli luoda yleiskuva nuorisoalan järjestöjen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmien olemassaolosta ja niiden sisällöistä sekä selvittää, minkälaista tukea järjestöt kaipaavat yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyöhön. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat lukuisissa kansainvälisissä sopimuksissa sekä Suomen perustuslaissa asetettuja arvoja, ja tavoitteena onkin, että jokainen voisi elää yhdenvertaisena kokematta esimerkiksi syrjintää tai häirintää. Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon kokemusta voidaan selvittää, tukea ja mitata esimerkiksi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmien avulla, jotka ovat tämän selvityksen kohteena. Tarkoituksena oli tarjota tietoa ja kehittämisehdotuksia toimeksiantaja Valtion nuorisoneuvostolle, joka voi käyttää työn kehittämisehdotuksia osana lakisääteistä arviointityötään.

Opinnäytetyö oli muodoltaan laadullinen ja määrällinen tutkimus. Opinnäytetyön käytännön toteutus muodostui nuorisoalan järjestöille lähetetystä kyselystä 2.3.-7.4.2021, johon saatujen 65 vastauksen avulla oli mahdollista tehdä luotettava selvitys nuorisoalan yhdenvertaisuustyöstä. Aineistonhankintamenetelminä käytettiin kyselyä ja benchmarkingia. Tulokset käsiteltiin teema-analyysin avulla.

Tutkimuskysymyksenä oli selvittää minkälaista tukea ja ohjausta nuorisoalan järjestöt kaipaavat yhdenvertaisuustyöhön ja pohtia, minkä tahon olisi järkevintä sekä resurssien että ammattitaidon näkökulmasta tukea nuorisojärjestöjen yhdenvertaisuuskehitystä ja -työtä. Aineistoanalyysissä keskityttiin erityisesti avoimien vastauksien tuomiin näkökulmiin.

Tulosten mukaan enemmistöllä nuorisojärjestöistä on yhdenvertaisuus- tai tasa-arvosuunnitelma ja sen koetaan tuoneen muutoksia toimintaan. Toimijoista, joilla ei ole suunnitelmaa, suurin osa sanoi syyksi sen tarpeettomuuden tai kertoivat yhdenvertaisuustyön sisältyvän jo muihin asiakirjoihin, kuten toimintasuunnitelmaan. Nuorisojärjestöt kokevat yhdenvertaisuuden edistämisen vaatimukset ja velvoitteet epäselviksi ja riittävän tason määrittäminen on heidän kokemuksensa mukaan hankalaa. Nuorisoalalta puuttuu selvä näkemys siitä, mikä taho tukee heitä yhdenvertaisuustyössä.