1990-LUVUN PIENTALOJEN ILMANPAINESUHTEIDEN TARKASTELU JA VERTAILU RAKENNUSAIKAISIIN JA RAKENTAMISEN NYKYISIIN SÄÄDÖKSIIN
Rautio, Jaakko (2022)
Rautio, Jaakko
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022053013289
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022053013289
Tiivistelmä
Asuinrakentamisen ilmanpainesuhteisiin liittyvät säädökset ovat muuttuneet merkittävästi viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. 1990-luvulla sallittiin asuinrakentamisessa jopa 30 Pascaliin alipaine, kun nykyään pyritään pääsemään ilmanpainesuhteiden osalta lähelle tasapainotilaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää 1990-luvulla rakennettujen pientalojen ilmanpainesuhteet ja vertailla niitä rakentamisen aikaisiin ja nykyisiin säädöksiin.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kolmea 1990-luvulla rakennettua yksikerroksista pientaloa. Kussakin kohteessa painesuhteet mitattiin ulkovaipan yli ja mittaukset kestivät viikon ajan. Lisäksi kohteista mitattiin ilmamäärät ja tehtiin lämpökamerakuvaukset rakennusten tiiveyden arvioimiseksi. Ilmanvaihtokoneiden asetuksia ei muutettu mittausjaksojen aikana, vaan ne saivat olla sellaiset, joiksi ne oli alun perin määritelty. Ilmanvaihtokoneiden puhaltimien tehot kirjattiin ylös.
Jokaisessa tutkitussa kohteessa painesuhteet täyttivät sekä rakentamisen aikaiset että tämän päivän vaatimukset. Sosiaali- ja terveysministeriön asumisterveysoppaan mukaan kohteissa, joiden ilmanvaihtotapa on koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto, tulisi pyrkiä paine-eroon 0...-2 Pa. Tutkittavat kohteet asettuvat myös tähän, kaikista kapeimpaan ohjeistukseen.
Painesuhteiden mittausjakson tuloksien perusteella voisi tehdä johtopäätöksen, että myös ilmanvaihto kohteissa on säädetty tasapainoiseksi. Ilmamäärämittaukset osoittivat kuitenkin, ettei näin ole, vaan jokaisessa kohteessa olisi syytä tehdä ilmanvaihdon säädöt uusiksi ammattilaisen toimesta. Vaikka ilmanvaihtoa kohteissa ei ollut säädetty oikein, painesuhteet pysyttelivät lähellä nollaa. Tämä selittyy rakennusten heikolla ilmatiiveydellä, joka todennettiin lämpökamerakuvilla. Jos tämän tutkimuksen ikäluokan pientalossa ilmatiiveyttä ei ole erikseen mitattu ja todettu hyväksi, ei ilmanvaihdon tasapainoisuutta voi todentaa pelkällä painesuhdemittauksella.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kolmea 1990-luvulla rakennettua yksikerroksista pientaloa. Kussakin kohteessa painesuhteet mitattiin ulkovaipan yli ja mittaukset kestivät viikon ajan. Lisäksi kohteista mitattiin ilmamäärät ja tehtiin lämpökamerakuvaukset rakennusten tiiveyden arvioimiseksi. Ilmanvaihtokoneiden asetuksia ei muutettu mittausjaksojen aikana, vaan ne saivat olla sellaiset, joiksi ne oli alun perin määritelty. Ilmanvaihtokoneiden puhaltimien tehot kirjattiin ylös.
Jokaisessa tutkitussa kohteessa painesuhteet täyttivät sekä rakentamisen aikaiset että tämän päivän vaatimukset. Sosiaali- ja terveysministeriön asumisterveysoppaan mukaan kohteissa, joiden ilmanvaihtotapa on koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto, tulisi pyrkiä paine-eroon 0...-2 Pa. Tutkittavat kohteet asettuvat myös tähän, kaikista kapeimpaan ohjeistukseen.
Painesuhteiden mittausjakson tuloksien perusteella voisi tehdä johtopäätöksen, että myös ilmanvaihto kohteissa on säädetty tasapainoiseksi. Ilmamäärämittaukset osoittivat kuitenkin, ettei näin ole, vaan jokaisessa kohteessa olisi syytä tehdä ilmanvaihdon säädöt uusiksi ammattilaisen toimesta. Vaikka ilmanvaihtoa kohteissa ei ollut säädetty oikein, painesuhteet pysyttelivät lähellä nollaa. Tämä selittyy rakennusten heikolla ilmatiiveydellä, joka todennettiin lämpökamerakuvilla. Jos tämän tutkimuksen ikäluokan pientalossa ilmatiiveyttä ei ole erikseen mitattu ja todettu hyväksi, ei ilmanvaihdon tasapainoisuutta voi todentaa pelkällä painesuhdemittauksella.