Lapsuudessa sisäkorvaistutteen saaneiden kulttuurinen identiteetti
Hämälä, Monika (2022)
Hämälä, Monika
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022052411784
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022052411784
Tiivistelmä
Ensimmäiset sisäkorvaistutteen saaneet lapset ovat kasvaneet nuoriksi aikuisiksi Suomessa. Heistä oltiin huolissaan ja keskusteltiin: kasvaako heistä kielettömiä väliinputoajia vai yhteiskuntaan integroituja kuulovammaisia? Äänissä oli jatkuvasti aikuiset sisäkorvaistutekäyttäjien sijasta. Identiteetti nousi esille näissä keskusteluissa, eikä syyttä. Ihminen alkaa etsiä itseään nuoruudessa ja rakentaa identiteettiään.
Yhteistyökumppanini LapCi ry tukee valtakunnallisesti sisäkorvaistutteen saaneita lapsia ja heidän perheitään. Yhdistys tarjoaa vertaistukitoimintaa heille, toimii edunvalvojana yhteiskunnallisissa asioissa, edistää keskustelua sisäkorvaistutteen saaneiden lasten perheiden sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ja kasvatusalan välillä.
Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa sisäkorvaistutteen käyttäjien identiteetistä ja mitkä kokemukset vaikuttivat identiteettiin. Opinnäytetyössäni käytettiin ”kulttuurinen identiteetti”-sanaa. Glickman on havainnut neljä identiteettiä kuulovammaisilla väitöskirjassaan: kuuleva, kuuro, kaksikulttuurinen ja marginaalinen, joista osa edistää psykologista hyvinvointia ja suojaa yhteiskunnan syrjinnältä. Väitöskirjassaan Glickman on listannut identiteettiin vaikuttavia tekijöitä, joita käytettiin teemahaastattelun runkona.
Aineistonkeruuksi valikoitui laadullinen teemahaastattelu eli puolistrukturoitu haastattelu. LapCi ry jakoi blogikirjoitusta sosiaalisessa mediassa, jolloin tuli yhteydenottoja haastatteluun haluavilta. Neljä varhaislapsuudessa sisäkorvaistutteen saanutta ja aikuisiksi kasvanutta osallistui haastatteluun. Haastattelu toteutui kirjoittamalla Zoom-alustan chatissa. Analyysina käytettiin sekä teorialähtöistä ja aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Tulokset havainnollistavat, että sisäkorvaistutteen käyttäjät ovat heterogeeninen ryhmä. Heille ei sovi Glickmanin määritelmiä. He ovat pohtineet identiteettiään tunnistettuaan kuurouden tuomia esteitä ja määrittelevät identiteettinsä melko joustavasti. Tulosten mukaan identiteettiin vaikuttavat kokemukset ovat muun muassa tieto kuulovammaisuudesta, kieli ja kuulo, asema yhteiskunnassa, kasvuympäristö lapsuudessa, vertaistukiverkosto ja moninaisuus kuulovammaisten yhteisössä.
Tulevaisuudessa viittomakieli- ja kuuloalan järjestöjen tulisi tehdä enemmän yhteistyötä, jotta sisäkorvaistutekäyttäjien ei tarvitse valita paikkansa erilaisista vertaistukiverkostoilta. Avointa keskustelua identiteettikokemuksista kaivataan enemmän. Tietoa kuulovammasta tulisi jakaa yhä enemmän niin kuulovammaisten yhteisöille kuin valtaväestölle ja kuulovammaisten kanssa työskenteleville. Lisäksi SI-käyttäjien kanssa täytyy olla tarkkana, että milloin kyse on heidän persoonasta tai kuulovamman aiheuttamasta käytösmallista.
Yhteistyökumppanini LapCi ry tukee valtakunnallisesti sisäkorvaistutteen saaneita lapsia ja heidän perheitään. Yhdistys tarjoaa vertaistukitoimintaa heille, toimii edunvalvojana yhteiskunnallisissa asioissa, edistää keskustelua sisäkorvaistutteen saaneiden lasten perheiden sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ja kasvatusalan välillä.
Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa sisäkorvaistutteen käyttäjien identiteetistä ja mitkä kokemukset vaikuttivat identiteettiin. Opinnäytetyössäni käytettiin ”kulttuurinen identiteetti”-sanaa. Glickman on havainnut neljä identiteettiä kuulovammaisilla väitöskirjassaan: kuuleva, kuuro, kaksikulttuurinen ja marginaalinen, joista osa edistää psykologista hyvinvointia ja suojaa yhteiskunnan syrjinnältä. Väitöskirjassaan Glickman on listannut identiteettiin vaikuttavia tekijöitä, joita käytettiin teemahaastattelun runkona.
Aineistonkeruuksi valikoitui laadullinen teemahaastattelu eli puolistrukturoitu haastattelu. LapCi ry jakoi blogikirjoitusta sosiaalisessa mediassa, jolloin tuli yhteydenottoja haastatteluun haluavilta. Neljä varhaislapsuudessa sisäkorvaistutteen saanutta ja aikuisiksi kasvanutta osallistui haastatteluun. Haastattelu toteutui kirjoittamalla Zoom-alustan chatissa. Analyysina käytettiin sekä teorialähtöistä ja aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Tulokset havainnollistavat, että sisäkorvaistutteen käyttäjät ovat heterogeeninen ryhmä. Heille ei sovi Glickmanin määritelmiä. He ovat pohtineet identiteettiään tunnistettuaan kuurouden tuomia esteitä ja määrittelevät identiteettinsä melko joustavasti. Tulosten mukaan identiteettiin vaikuttavat kokemukset ovat muun muassa tieto kuulovammaisuudesta, kieli ja kuulo, asema yhteiskunnassa, kasvuympäristö lapsuudessa, vertaistukiverkosto ja moninaisuus kuulovammaisten yhteisössä.
Tulevaisuudessa viittomakieli- ja kuuloalan järjestöjen tulisi tehdä enemmän yhteistyötä, jotta sisäkorvaistutekäyttäjien ei tarvitse valita paikkansa erilaisista vertaistukiverkostoilta. Avointa keskustelua identiteettikokemuksista kaivataan enemmän. Tietoa kuulovammasta tulisi jakaa yhä enemmän niin kuulovammaisten yhteisöille kuin valtaväestölle ja kuulovammaisten kanssa työskenteleville. Lisäksi SI-käyttäjien kanssa täytyy olla tarkkana, että milloin kyse on heidän persoonasta tai kuulovamman aiheuttamasta käytösmallista.