Vanhuspalvelujen veto-ja pitovoiman menestysreseptiä etsimässä
Airola, Marja (2022)
Airola, Marja
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205179968
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205179968
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, millainen toimintaympäristö veto- ja pitovoimaisissa vanhuspalvelujen työyhteisöissä on. Tarkoituksena on myös kuvata, millainen on Hyvän työpaikan kriteerien pohjalta muodostuva vanhuspalvelujen veto- ja pitovoiman menestysresepti.
Opinnäytetyön laadullinen aineisto kerättiin kolmessa ryhmäteemahaastattelussa ja neljässä yksilöteemahaastattelussa, joihin osallistui yhteensä 21 hoitoalan ammattilaista. Teemahaastattelurungon teemat pohjautuivat Suomen sairaanhoitajaliiton Hyvän työpaikan kriteerit-kyselypohjaan, joka muokattiin laadulliseen tutkimukseen sopivaksi. Teemahaastattelurunko jakautui kuuteen eri teemaan; toimivat käytännöt, osallistava johtaminen, työn palkitsevuus, asiantuntijuuden kehittyminen, korkeatasoinen hoidon-laatu sekä työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen. Aineiston analyysissa käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.
Tulosten perusteella tutkimukseen osallistuneissa, Vetovoimainen vanhustyö- hankkeen kilpailussa veto- ja pitovoimaisimmiksi valituissa työyhteisöissä on laadukas toimintaympäristö. Erityisesti toimivat käytännöt ja osallistava johtaminen saivat kaikissa yksiköissä haastatelluilta erinomaiset arviot. Myös työn palkitsevuutta tukevat osa-alueet toteutuivat palkkausta lukuun ottamatta hyvin. Työn kunnioitus omassa työyhteisössä koettiin hyvänä ja organisaatioissa tuettiin myös asiantuntijuuden kehittämistä. Ammatti-nimikkeet eivät määritelleet töiden jakautumista kaikissa yksiköissä niin selkeästi kuin toisissa, mutta tämän ei nähty kuitenkaan vähentävän työn mielekkyyttä. Kehitettävää yksiköissä oli näyttöön perustuvan tiedon hyödyntämisessä. Korkeatasoinen hoidon laatu oli yksiköille tärkeää, vaikka henkilöstöresurssit eivät aivan kaikkien yksiköiden mielestä olleetkaan täysin riittävät. Työn ja yksityiselämän yhteensovittamiseen oli yksiköissä panostettu, lisää työaikaa toivottiin välillisiin töihin ja kirjaamiseen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että vanhuspalvelujen veto- ja pitovoiman menestysresepti muodostuu ainakin aiemmin esitetyistä laadukkaan toimintaympäristön ulottuvuuksista, joista osallistava johtaminen on keskeisin. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia veto- ja pitovoimaisten vanhuspalveluyksiköiden esihenkilöiden näkemyksiä osallistavasta johtamisesta ja muodostaa vanhuspalveluiden johtamisen menestys-resepti.
Opinnäytetyön laadullinen aineisto kerättiin kolmessa ryhmäteemahaastattelussa ja neljässä yksilöteemahaastattelussa, joihin osallistui yhteensä 21 hoitoalan ammattilaista. Teemahaastattelurungon teemat pohjautuivat Suomen sairaanhoitajaliiton Hyvän työpaikan kriteerit-kyselypohjaan, joka muokattiin laadulliseen tutkimukseen sopivaksi. Teemahaastattelurunko jakautui kuuteen eri teemaan; toimivat käytännöt, osallistava johtaminen, työn palkitsevuus, asiantuntijuuden kehittyminen, korkeatasoinen hoidon-laatu sekä työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen. Aineiston analyysissa käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.
Tulosten perusteella tutkimukseen osallistuneissa, Vetovoimainen vanhustyö- hankkeen kilpailussa veto- ja pitovoimaisimmiksi valituissa työyhteisöissä on laadukas toimintaympäristö. Erityisesti toimivat käytännöt ja osallistava johtaminen saivat kaikissa yksiköissä haastatelluilta erinomaiset arviot. Myös työn palkitsevuutta tukevat osa-alueet toteutuivat palkkausta lukuun ottamatta hyvin. Työn kunnioitus omassa työyhteisössä koettiin hyvänä ja organisaatioissa tuettiin myös asiantuntijuuden kehittämistä. Ammatti-nimikkeet eivät määritelleet töiden jakautumista kaikissa yksiköissä niin selkeästi kuin toisissa, mutta tämän ei nähty kuitenkaan vähentävän työn mielekkyyttä. Kehitettävää yksiköissä oli näyttöön perustuvan tiedon hyödyntämisessä. Korkeatasoinen hoidon laatu oli yksiköille tärkeää, vaikka henkilöstöresurssit eivät aivan kaikkien yksiköiden mielestä olleetkaan täysin riittävät. Työn ja yksityiselämän yhteensovittamiseen oli yksiköissä panostettu, lisää työaikaa toivottiin välillisiin töihin ja kirjaamiseen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että vanhuspalvelujen veto- ja pitovoiman menestysresepti muodostuu ainakin aiemmin esitetyistä laadukkaan toimintaympäristön ulottuvuuksista, joista osallistava johtaminen on keskeisin. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia veto- ja pitovoimaisten vanhuspalveluyksiköiden esihenkilöiden näkemyksiä osallistavasta johtamisesta ja muodostaa vanhuspalveluiden johtamisen menestys-resepti.