Sanatonta sanoittamassa : Ensikodin ohjaaja kehonkielen tuntijana
Valkeapää, Sanna (2014)
Valkeapää, Sanna
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405137690
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405137690
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tavoitteena on nostaa esille ensikodin ympärivuorokautisessa yksikössä työskentelevien ohjaajien kehollista tietämystä. Olen opinnäytetyössäni analysoinut ohjaajien kuvaamia työarjen tilanteita painottaen kehollisen vuorovaikutuksen ja kehontietoisuuden keskeisyyttä ohjaajan työssä.
Teoreettinen viitekehys rakentuu vauvan ja vanhemman välisen varhaisen vuorovaikutuksen tukemisen sekä kehollisen viestinnän ja kehontietoisuuden lähtökohdista. Analysoimani aineisto koostuu ohjaajien opinnäytetyötäni varten toteuttamien havainnointipäiväkirjojen merkinnöistä.
Opinnäytetyöni esittelee kehollista näkökulmaa ensikodin arkeen. Oletukseni on, että ohjaajan ollessa tietoisempi omasta sekä asiakkaiden toiminnasta fyysisellä tasolla, ohjaaminen kohti toimivampaa vauvan ja vanhemman välistä vuorovaikutusta selkeytyy; vauvakeskeisessä työssä kehollinen vuorovaikutus on kuitenkin jo luonnostaan keskiössä. Työssä myös jaksaa paremmin, jos osaa ajoissa tunnistaa kehossaan ylimääräisten jännitysten kuorman. Ohjaajat tekevät työtään kehollisen vuorovaikutuksen avulla ja sitä havainnoiden, opinnäytetyölläni halusin nostaa tämän taidon esille. Halusin myös tarjota mahdollisuuden päiväkirjan kirjoittajille keskittyä ruumiillisuuden näkökulmaan ja sen sanallistamiseen havaintopäiväkirjan kirjoittamisen kautta.
Opinnäytetyöni on kehittämistyö konkreettisimmillaan neljään prosessiin osallistuneen ohjaajan kohdalla. Kuitenkin ennenkaikkea näen työni luomassa pohjaa mahdollisesti tuleville, toiminnallisemmille kehittämistöille, joko itseni tai jonkun muun toteuttamana.
Varhaisella puuttumisella, eli interventiolla, ja positiivisilla käänteillä vauvan elämän alkumetreillä on ihmisiän mittaiset seuraukset. Toivon, että opinnäytetyöni edistää vauvaperhetyön arvostusta, sekä avaa ensikodin ohjaajan työnkuvaa ohjaajille itselleen sekä yleisemmin.
Teoreettinen viitekehys rakentuu vauvan ja vanhemman välisen varhaisen vuorovaikutuksen tukemisen sekä kehollisen viestinnän ja kehontietoisuuden lähtökohdista. Analysoimani aineisto koostuu ohjaajien opinnäytetyötäni varten toteuttamien havainnointipäiväkirjojen merkinnöistä.
Opinnäytetyöni esittelee kehollista näkökulmaa ensikodin arkeen. Oletukseni on, että ohjaajan ollessa tietoisempi omasta sekä asiakkaiden toiminnasta fyysisellä tasolla, ohjaaminen kohti toimivampaa vauvan ja vanhemman välistä vuorovaikutusta selkeytyy; vauvakeskeisessä työssä kehollinen vuorovaikutus on kuitenkin jo luonnostaan keskiössä. Työssä myös jaksaa paremmin, jos osaa ajoissa tunnistaa kehossaan ylimääräisten jännitysten kuorman. Ohjaajat tekevät työtään kehollisen vuorovaikutuksen avulla ja sitä havainnoiden, opinnäytetyölläni halusin nostaa tämän taidon esille. Halusin myös tarjota mahdollisuuden päiväkirjan kirjoittajille keskittyä ruumiillisuuden näkökulmaan ja sen sanallistamiseen havaintopäiväkirjan kirjoittamisen kautta.
Opinnäytetyöni on kehittämistyö konkreettisimmillaan neljään prosessiin osallistuneen ohjaajan kohdalla. Kuitenkin ennenkaikkea näen työni luomassa pohjaa mahdollisesti tuleville, toiminnallisemmille kehittämistöille, joko itseni tai jonkun muun toteuttamana.
Varhaisella puuttumisella, eli interventiolla, ja positiivisilla käänteillä vauvan elämän alkumetreillä on ihmisiän mittaiset seuraukset. Toivon, että opinnäytetyöni edistää vauvaperhetyön arvostusta, sekä avaa ensikodin ohjaajan työnkuvaa ohjaajille itselleen sekä yleisemmin.