Lyhytterapia sosiaalihuoltolain alaisessa perhetyössä : uhka vai mahdollisuus – sosiaalityötä johtavien näkökulmia aiheeseen
Orell, Ville (2022)
Orell, Ville
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022051910356
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022051910356
Tiivistelmä
Perheiden palvelut on useissa kaupungeissa jaettu erikseen lastensuojeluun ja lapsiperheiden sosiaalityön alle ja näitä ohjaa eri lainsäädäntö. Lastensuojelu ei ole lapsen suojelun ja perheiden tukemisen ensisijainen vaihtoehto. Tutkimuksellisen opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää lyhytterapian tuomia mahdollisuuksia tuottaa asiakaslähtöisempää palvelua sosiaalihuoltolain mukaisten perhepalvelujen yhteydessä. Tavoitteena oli tuottaa lisätietoa sen soveltuvuudesta sosiaalihuollon palveluvalikoimaan. Tutkimuskysymyksinä oli lyhytterapian soveltuvuus sosiaalihuollon palveluksi ja mitä uutta lyhytterapia tuo perhetyöhön? Opinnäytetyössä käytettiin laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Tutkimuksen aineisto tuotettiin haastattelujen avulla. Haastateltavina oli viisi johtavaa sosiaalityöntekijää lapsiperheiden sosiaalityöstä ja lastensuojelusta. Haastattelut olivat teemahaastatteluja, joista haettiin tukea ja näkökulmia uuden tiedon synnyttämiseksi. Sosiaalihuoltolaki pohjusti opinnäytetyön tietoperustaa. Sen lisäksi näkökulmia aiheeseen toivat lyhytterapian, asiakaslähtöisyyden, vuorovaikutuksen ja sosiaalityön lähdeaineistot. Haastatellut johtavat sosiaalityöntekijät pitivät lyhytterapian käyttöä varteenotettavana ja lisäselvittelyn arvoisena palveluna. Kaikki mitä sosiaalihuollossa voidaan tehdä, jotta vältetään siirto raskaampien palveuiden pariin, on lähtökohtaisesti hyvä. Haasteena haastateltavat kokivat terveyden- ja sosiaalihuollon roolit ja niiden pysymisen selkeinä. Lyhytterapia toisi lisää asiakaslähtöisyyttä, oikea-aikaisuutta ja ymmärrystä. Ymmärryksen lisääntyminen nähtiin kaikkii suuntiin kasvavana – perheessä, organisaatiossa ja asiakassuhteessa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että siinä missä muukin sosiaalihuoltona annettava palvelu perhetyön palveluksi voisi soveltua myös lyhytterapia, jonka mahdollisuuksia kannattaa jatkotutkia.